PORVOON MAISEMISSA

Gammelbackan metsässä

Kaavaluonnos 442: Hamari, alakoulun alue ja Gammelbackan metsä on herättänyt huolestuneita kannanottoja, eikä syyttä. Kaava-alueeseen sisältyy pieni osa Gammelbackan metsää, mikä on paikallisille erittäin tärkeä ympäristö ja siihen kajoamista millään tasolla pidetään hyvin kyseenalaisena. Useimmissa julkisissa kannanotoissa onkin suhtauduttu varsin kriittisesti metsän länsipuolelle suunnitellun pientaloalueen kaavoitukseen.

Kaavaluonnos ja sen vaikutusalue. Kuvakooste Mika Varpio, 2017.

Myös vastakkaisia mielipiteitä on kuultu. Joidenkin mielestä tiivistettäväksi suunnitellusta alueesta puolet on jo rakennettu (olemassa olevat vanhemmat rakennukset), eikä niiden väliin jää kovin yhtenäistä metsää, jolloin muutos maisemakuvaan ei olisi kovin merkittävä. Lisäksi reunametsän laatu on kulutuksen ja hoitamattomuuden vuoksi melko heikko, eikä risukkoisiin metsätilkkuihin sisälly kovin suuria luontoarvoja.

Gammelbackan metsän merkitys ei kuitenkaan ole yksinomaan sen luontoarvoissa. Asukkaille tärkeitä ovat myös metsän tarjoama rauhallisuus, hiljaisuus ja virkistyspalvelut tiiviin kaupunkirakenteen reunassa. Myös alueella sijaitseva vanha koulurakennus on monille merkittävä paikalliskulttuurin ilmentymä ja sidos historiaan.

Nuorta kuusitaimikkoa Kuuselan koulun takametsässa. Kuva: Mika Varpio 2017

Koko alueen saaminen asemakaavoituksen piiriin voi olla myös positiivinen asia. Mikäli asemakaavaan tehtäisiin suojelumerkintä Gammelbackan puistometsälle, olisi sillä vahvempi status kuin nykyisellä kansallisen kaupunkipuiston rajauksella, etenkin kun kansalliseen kaupunkipuistoon ei ole vielä hyväksytty käyttö- ja hoitosuunnitelmaa kyseiselle alueelle. Yleiskaavassa metsäalueella on merkintä VL-2 ja sm/46A, mikä tarkoittaa lähivirkistysaluetta, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (VL-2) ja muinaismuistoaluetta (sm). Nyt polemiikin kohteena oleva alue on tosiaan jo osittain rakennettu ja määritelty vuonna 2010 vahvistetussa yleiskaavassa pientaloalueeksi.

Ennen kuin esittää kovin painavia mielipiteitä suuntaan tai toiseen on syytä omakohtaisesti käydä alueella toteamassa sen arvot. Rakennettavaksi osoitetun alueen luontoarvot eivät välttämättä ole se suurin alueen käyttöä rajoittava tekijä. Metsänpohjan lajisto ei kulutuksen vuoksi ole kovin monimuotoinen, muovitehtaan metsään rajautuva takapiha on melko epäsiisti ja ryvettyneen näköinen ja kohdealueen hoito on ehkä jäänyt hieman vähemmälle huomiolle viime vuosina, minkä vuoksi siellä paikoin kasvaa melko runsaasti matalaa pensaikkoa ja nuoria kuusentaimia. Kaava-alueelle osoitetut tonttialueet eivät myöskään suoraan vaikuta nykyisin käytössä oleviin metsäpolkuihin ja siinä mielessä Gammelbackan puistometsän virkistysarvoihin.

Gammelbackan metsää kohdealueen itäpuolella. Kuva Mika Varpio 2017.

Toisaalta on hyvä muistaa, että alueella voi olla paikallisille huomattavasti suurempi merkitys kuin miltä alueen ulkoinen habitus ulkopuolisen silmiin näyttää. Merkitystä ei voi arvioida vain rakennettavuudella, luontoarvoilla, tai euroilla, vaan myös alueellisella ja historiallisella tunnepohjalla on suuri merkitys. Alueen kehittäminen herättää selvästi suuria tunteita lähialueen asukkaissa ja tämä sosiaalinen aspekti on myös syytä huomioida. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden luominen on tärkeää ja se vahvistaa paikallisten oman alueensa arvostusta. Tämä on erityisen tärkeää Gammelbackassa, jolla on viime vuosikymmeninä ollut hieman kyseenalainen maine asuinalueena. Kuitenkin esimerkiksi puron kunnostus jokunen vuosi sitten osoittaa alueen asukkaiden halua ja intoa oman asuinympäristönsä laadun parantamiseen ja tämä on ehdottoman kannatettava kehityssuunta. Näin ollen on tärkeää, että asukkaiden mielipidettä kunnioitetaan, vaikka se olisikin joskus ristiriidassa muiden tekijöiden kanssa.

Varhaisemmassa agraariyhteiskunnassa yhteisöllisyys ilmeni paikallisena yhteenkuuluvuutena, joka edesauttoi torjumaan ihmisten välinpitämättömyyttä, itsekeskeisyyttä ja avuliaisuuden vähenemisestä, jotka ovat uudemman, tiiviin ja tunteettoman kaupunkirakenteen aiheuttamia ilmiöitä. Yhteisöllisyys on se voimavara, millä paikallista omanarvontuntoa voidaan nostaa ja mikä parhaiten auttaa kehittämään tiettyä aluetta ja myös pitämään sen kunnossa. Asukkaiden täytyy voida olla ylpeitä omasta asuinalueestaan. Parhaiten se toteutuu, kun asukkaita kuunnellaan.

Close Menu