PORVOON MAISEMISSA

Kohti samaa muottia

Ajan moottoritietä Etelä-Suomen halki. Kaupunki toisensa jälkeen jää matkan varrelle. Näen jo kaukaa seuraavan suuremman taajaman lähestymisen. Suurten kauppaketjujen valomainokset loistavat kirkkaine ja valtavine mainostolppineen. Suuret brändit ovat vallanneet kaupunkien näkyvimmät paikat. Halpahallit, rautakaupat, hypermarketit, huoltamoketjut ja muut kulutuskeitaat tarjoavat tulijalle tuttua samaa. Ne ovat kuin McDonaldsin annokset, samanlaisia, riippumatta siitä missä päin maailmaa ollaan. Ne tunkevat myös kaupunkien sisälle, raivaten tieltään pienet kivijalkakaupat, paikalliset pienyrittäjät ja omaleimaisen kaupunkikuvan.

Moottoritie ja kauppakeskus (Lähde: Google StreetView)

Mitä kaupungeissa oikein tapahtuu?

Vuosisatojen ajan hitaasti kasvaneet ja kehittyneet alueet ja kaupungit ovat imeneet kasvuunsa vaikutteita paikallisesta ympäristöstä ja kehittyneet omintakeisiksi paikan henkeä korostaviksi kokonaisuuksiksi. Kaupunkien kasvunopeuden moninkertaistuessa ja tehokkuusvaatimusten lisääntyessä tämä prosessi on kuitenkin monin paikoin jäänyt nykykehityksen jalkoihin. Nykyaika on mahdollistanut paitsi tiedon välittömän leviämisen maailman ympäri, myös ympäristösuunnitteluun ja kaupunkikehitykseen liittyvien ajatusten ja ideoiden siirtymisen lähes valonnopeudella paikasta toiseen. Yhdessä paikassa hyväksi koettu idea kopioidaan hetkessä toisaalle ja nopeasti eri paikat alkavat ulkoisesti muistuttaa toisiaan.

Yhdenmukaistava kehitys liittyy erityisesti arkiympäristöihin ja nopeasti kasvaviin kaupunkikeskittymiin. Niissä eri kulttuuripiirteet liudentuvat ja samantyyliset ketjumallit tarjoavat nopean ja tehokkaan tavan rakentaa uutta palvelutarjonnan ja suuren asuntokysynnän tarpeisiin. Lisäksi kaupunkien arkiympäristöjä ovat muovanneet autokeskeisen ajattelun ja kaupallisuuden sekä taloudellisten tuotto-odotusten liukuminen suunnittelutavoitteiden huipulle.

Maailmalla vallitsevat virtaukset näkyvät myös Suomessa. Turhankin monen kaupungin sisääntuloväyliä koristavat nykyisin suuret kauppakeskittymät ketjuliikkeineen ja laajoine parkkialueineen (Tokmanni, HongKong, Gigantti, ABC-asemat, Hypermarketit, Ikea, Bauhaus jne.). Kaikki saman näköisiä ja samalla formaatilla laadittuja yksipuolisia ja mitään sanomattomia kulutuskeitaita.

Nopeammin, nopeammin…

Nykyajan kaupunkikehitystä leimaa alati kiihtyvä vauhti. Mahdollisimman paljon pitäisi saada aikaiseksi mahdollisimman nopeasti. Kiihkeästi laajenevaa kaupunkirakennetta suunnitellaan pala tai alue kerrallaan, jolloin kokonaisuus jää vaille riittävää huomiota. Vuosien valmistelun vaativilla yleiskaavoilla on riski olla vanhentuneita jo valmistuessaan. Muodostuu epäjohdonmukaista kaupunkirakennetta, missä alueet eivät linkity toisiinsa eivätkä toiminnot eri alueilla tue toisiaan. Alueellinen identiteetti heikentyy ja syntyy sekavaa kaupunkitilaa, jota kukaan ei oikein voi kutsua omakseen. Rakennusten näennäinen tehokkuus tuntuu monasti olevan paljon tärkeämpää kuin niiden muu vaikutus kaupunkitilaan. Julkisivujen elävyyteen sekä rakennuksen ja katutilan vuorovaikutukseen ei tunnuta kiinnittävän riittävästi huomioita ja muutenkin rakennuksen suhde ympäristöönsä jättää monasti toivomisen varaa. Kehityksessä korostuu välimallin mittakaava, jolloin laajat kokonaisuudet ja toisaalta ihmisen mittakaava jäävät vähemmälle huomiolle.

Tehokasta rakentamista (Kuva: https://pixabay.com/fi/site-arkkitehti-rakennusty%C3%B6t-2733678/)  

Kuka vetelee naruista?

Suomessa suurilla rakennusyhtiöllä ja isoilla kauppaketjuilla on huomattavan suuri valta kuntakaavoituksessa. Isoilla toimijoilla on merkittävät pääomat, joilla ne voivat lobata omia tavoitteitaan sekä viranomaisten että päättäjien suuntaan. Kun valtakunnallisen tai ylikansallisen tason kaupalliset toimijat lähtevät ensisijaisesti taloudellisista tavoitteista, paikallisten yhteisöjen näkökulmat jäävät arvokeskustelussa usein sivurooliin. Vaikka suuryritysten markkinointiviestintä pyrkii kaunopuheisesti ja -kuvallisesti viestimään ylevistä periaatteista ja ihmisen kohtaamisesta, ei kuitenkaan liene epäselvää mikä on pörssinoteerattujen suuryritysten päätavoite. Mahdollisimman viihtyisän ja maisemaan sopivan ympäristön luominen ei ole suurten rakennusfirmojen ja heidän osakkeenomistajiensa arvoasteikon yläpäässä, vaan näkemyksiä ohjaa lähinnä rahallisen voiton tavoittelu. Tämä johtaa monesti halpoihin rakenneratkaisuihin (elementit, massatuotanto, muualta kopioidut mallit) eikä paikan henkeä tai kytkeytymistä ympäristöön huomioida riittävästi. Vaikuttaakin siltä, että kaupungit rakentuvat nykyisin yksittäisten hankkeiden ja markkinavoimien, eikä niinkään yhdyskuntasuunnittelun ohjauksessa.

Valttikortit

Sen sijaan, että kuljemme kohti yksitoikkoista ja latteaa kaupunkirakennetta, meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen mikä tekee kustakin kaupungista persoonallisen. Monet tutkimuksetkin puoltavat omaleimaisuuden vahvuutta vetovoimatekijänä.

Uudenmaan liitto toteaa julkaisussaan (2017) keskustojen vetovoimasta: Monet keskukset ovat kehittyneet yksipuolisesti asumiseen tai ostoskeskittymiksi. Keskinäisessä kilpailussa keskukset eivät pärjää samankaltaisuudella. Omaleimaisuus luo markkinoilla etuja, jotka turvaavat keskuksen toimivuuden. Kunnilla onkin mahdollisuuksia profiloida keskuksia ominais- ja erityispiirteiden avulla sekä erottautua täydennysrakentamisen ja uusien kaupunkitilojen laadulla. 1

Ympäristöministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä museovirasto ylläpitämässä Kulttuuriympäristömme.fi palvelussa todetaan: paikallisten ominaispiirteiden ja ympäristöarvojen löytäminen on tärkeää alueen kehittämisessä, sillä ympäristön laatu vaikuttaa alueen vetovoimaisuuteen asuin-, työpaikka- ja vapaa-ajankohteissa. 2

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa (2017) kysyttiin mihin tekijöihin oman maakunnan identiteetin pitäisi perustua. Tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat Maakunnan omaleimainen kulttuuri sekä Luonto, maisema ja rakennukset. 3

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n julkaisussa (2017) käsitellään pienten ja keskisuurten kaupunkien menestyksekästä kehittämistä seuraavasti: Omaleimaisuus ja erottuminen ovat pienen kaupungin menestyksen avain.”, “Brändin tulee perustua tosiasioihin, erottua kilpailijoista ja olla kiinnostava. Brändi syntyy paikallisista ihmisistä ja yhteisöistä. Sen voima tulee omaleimaisuudesta, aidosta identiteetistä ja kotiseuturakkaudesta“. 4

Uhkakuvat

Nykykehityksen jatkuessa kaupungeista ovat vaarassa kadota vähitellen kaikki omat, yksilölliset tunnistepiirteet ja paikat alkavat muistuttaa yhä enemmän toisiaan. Olemme tunkemassa kaupunkejamme samaan muottiin. Kaupunkiin tulija ei pian osaa erottaa yhtä kaupunkia toisesta, kun kaikkien ulkoinen olemus alkaa näyttää samalta. Tämä kehitys ei ole vain Suomen sisäistä vaan sitä tapahtuu yhä enemmän myös kansainvälisesti.

Monen suomalaisen pienen ja keskisuuren kaupungin tulevaisuuden kannalta suurin riski piilee kaupungin omaleimaisuuden ja yksilöllisyyden menettämisessä. Kaupunkimme ovat erilaisia paitsi kokonsa ja resurssiensa suhteen myös historiansa, ympäristönsä ja kulttuurinsa suhteen. Juuri erilaisuus on se vahvuus, joilla kaupunki voi erottua kilpailijoistaan.

Polemiikki

Kaupunkikehityksestä käytävässä yleisessä keskustelussa aiheeseen on kiinnitetty huomiota jo vuosikymmenten ajan. Monet näkevät nykyisen kehityksen ongelmat, mutta kriittiset äänenpainot tuntuvat hukkuvan ison prosessikoneiston jalkoihin, eikä suunnanmuutosta ole nähtävissä.

Muutamia poimintoja keskusteluista, joissa on pohdittu suomalaisten kaupunkien alennustilaa:

In Finland too many towns lost their charm as the majority of old (wooden) blocks were replaced with supermarkets, parking lots and that kind of ugly stuff 5

Well if you want to see some really ugly cities, come to Finland. 1960’s and 1970’s especially were the EVIL DECADES; many very historical and beautiful buildings were demolish out of the way of commieblocks and stuff like that, because cities wanted to be so freaking efficient.. 5

The Finnish city development sector is perhaps the last fortress in the Western world that hasn’t effectively realized that unity and standardization have been traded for diversity ages ago. 6

In Finland we typically still rate and compare areas and neighborhoods by only looking at real estate prices or residents’ incomes and ignoring qualitative factors. 6

Myös Helsingin Sanomat on nostanut kiitettävästi esiin nykyajan arkkitehtuuriin ja kaupunkikehitykseen liittyviä haasteita. Mm. viime viikolla lehdessä käsiteltiin Facebookista löytyvää ”Arkkitehtuurikapina ­- ei enää rumia laatikoita”-ryhmää 7, missä käydään vilkasta keskustelua nykyajan rakennusarkkitehtuurin ihanteista, kauneudesta, kestävyydestä ja käyttökelpoisuudesta.

Ylös alennustilasta

Tarvitsemme lisää keskustelua ja avointa mielipiteiden vaihtoa kaikilla tasoilla. Muutoksia voidaan saada aikaiseksi vasta silloin, kun aiheesta käytävä keskustelu alkaa vaikuttaa riittävän laajalla rintamalla. Se lähtee kaupunkilaisten (asiantuntijoiden ja maallikoiden) kannanotoista ja mielipiteistä, joita poliittisten päättäjien tulisi kuunnella tarkalla korvalla. Päättäjät voivat ohjata virkamiestyöskentelyä haluttuun suuntaan ja lopulta myös isojen toimijoiden (rakennusyritykset, grynderit ja muut aluekehittäjät), on mukautettava toimintatapojaan ja tyyliään saadakseen hankkeitaan läpi.

Tietoisuuden lisääminen ja arvokeskustelun synnyttäminen on se tapa, jolla voimme säilyttää kaupunkiemme omaleimaisuuden ja vetovoiman, eikä sen suinkaan tarvitse olla ristiriidassa taloudellisen kasvun kanssa. Päinvastoin – kun keskitymme vahvuuksiimme, yksilöllisyyteen sekä arkkitehtuurin miellyttävyyteen ja laatuun, lisäämme kaupunkiemme vetovoimaa ja mahdollistamme samalla myös taloudellisen kasvun.


Lähteet:

1 Uudenmaan liiton julkaisu keskustojen elinvoimasta, 2017, s. 7
https://www.uudenmaanliitto.fi/files/20663/Keskustojen_vetovoima_-_nakokulmia_Uudenmaan_keskuksiin_nyt_ja_tulevaisuudessa.pdf

2 Kulttuuriympäristömme.fi palvelu
http://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiset/Uutisarkisto/Omaleimainen_kulttuuriymparisto_on_hyvak(44352)

3 Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus ”Maakuntapuntari 2017”, s. 8
https://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/03/MAAKUNTAPUNTARI_ETEL%C3%84-KARJALA.pdf

4 Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n julkaisu ”Pienten ja keskisuurien kaupunkien kukoistus, Kaupunkipolitiikan tiekartta III”, 25.4.2017, s. 9 ja s. 14
http://www.mdi.fi/content/uploads/2017/05/Pienten-ja-keskisuurten-kaupunkien-kukoistus_kaupunkipolitiikan-tiekartta-III-25042017.pdf

5 SkyscraperCity Forum https://www.skyscrapercity.com/showthread.php?t=355105

6 Timo Hämäläisen blogi Suomalaisesta urbanismista ”From Rurban to Urban”
https://urbanfinland.com/2014/04/12/monotony-exposed-finnish-cities-plagued-with-overly-standardized-and-worn-building-designs/

7 Facebook-ryhmä ”Arkkitehtuurikapina – Ei enää rumia laatikoita”
https://www.facebook.com/groups/Arkkitehtuurikapina/

Close Menu