Porvoon Puistokatu saa ensimmäiset kerrostalot ja läntisen sisääntuloväylän kaupunkikuva muuttuu. Arkkitehtuuria kuvataan “tyyliltään hillityksi” ja suunnittelijan pyrkimyksenä on ollut “rauhallinen ja yksinkertainen vaikutelma vilkkaan sisääntuloväylän varrella“. Kaavoittajan mukaan tämä “viitoittaa Puistokadun varren tasokasta uudisrakentamista onnistuneella tavalla” (UM 17.9.).
Tohdin olla toista mieltä. Eipä noita rakennuksia juuri kuutiomaisemmiksi ja mitäänsanomattomammiksi olisi voinut tehdä. Ovatko nämä nyt sitten Porvoo-tyylisiä rakennuksia, jotka henkivät kulttuurikaupungin identiteettiä? Millä tavoin tämä erottuu esimerkiksi Kouvolan, Lohjan tai Klaukkalan uudisrakentamisesta? Missä on se omaleimaisuuden ja kaupungin identiteetin korostaminen, mitä peräänkuulutetaan kaupungin strategiassa ja asumisen ohjelmassa?
Kaupungin identiteetin ilmentäminen rakentamisessa on haaste, mihin ei ole vain yhtä oikeaa ratkaisua. Jotta mielipide ei olisi liian subjektiivinen, voisi lähtökohdaksi ottaa vaikka vuonna 2018 laaditun Porvoon kaupungin imagotutkimuksen, joka nostaa porvoolaisten mielestä kaupunkia parhaiten kuvaaviksi adjektiiveiksi sanat: perinteikäs, rauhallinen, luonnonläheinen, turvallinen ja viihtyisä. Ulkopaikkakuntalaisten (mahdollisten uusien asukkaiden) mielestä parhaiten Porvoota kuvaavat adjektiivit ovat: viihtyisä, luonnonläheinen, kiehtova, rauhallinen ja turvallinen. Molempien ryhmien mielestä ehdottomasti paras Porvoota kuvaava sana on “kaunis”.
Jos suunnittelussa haluttaisiin ottaa huomioon kaupungin omaleimaisuus ja identiteetti, pitäisi edellä esitettyjen adjektiivien mielellään jollain tasolla heijastua esitettyyn ratkaisuun. Nämä tasapaksut laatikkorakennukset, jotka toistuvat samanmuotoisina ja -näköisinä kaupungista toiseen, eivät sitä tee. Todettakoon, että edellä esitetty mielikuva voidaan saavuttaa myös nykyrakentamisen keinoin, eikä sen suinkaan tarvitse tarkoittaa historiallisten rakennusten replikointia.
Meillä ja muualla
Jos tarkastellaan viime vuosikymmenien uudisrakentamista melkeinpä missä tahansa suomalaisessa kaupungissa, on rakennuksien habituksen perusteella vaikea sanoa missä ollaan. Uudet kerrostalot Jyväskylästä, Espoosta, Tampereelta, Mäntästä, Iisalmesta, Turusta, Helsingistä, Lappeenrannasta, Kouvolasta ja Porvoosta ovat lähes toistensa kopioita. Kyseinen rakentamistyyli tasapäistää ja latistaa kaupunkien identiteettiä, eikä mikään niissä heijasta kaupungin omia vahvuuksia. Etenkin Porvoon suhteen on harmillista, jos uusi rakentaminen mitätöi kauniin Porvoomme omaleimaisuutta ja tekee kaupungistamme pikku hiljaa samanlaista harmaata massaa, kuin niin monesta muustakin kaupungista on viime vuosikymmenien aikana tullut.
Olisi toivottavaa, että rakentamista kyettäisiin tekemään alueellisesti erottuvasti, sillä muuten tulevaisuus on varsin tasapaksu ja lohduttoman näköinen. Vuosisatojen ajan hitaasti kasvaneet ja kehittyneet alueet ja kaupungit ovat imeneet kasvuunsa vaikutteita paikallisesta ympäristöstä ja kehittyneet omaleimaisiksi paikan henkeä korostaviksi kokonaisuuksiksi. Kaupunkeja on kehitetty tarvepohjaisesti ja rakentaminen on heijastellut paikallisia materiaaleja ja käsityötaitoa. Eri aikakausina erilaista, mutta kuitenkin paikallisuutta heijastavaa.
Toisin on nyt, kun kaikki ahdetaan samaan muottiin, ja samoja helposti tuotettavia standardielementtejä käytetään joka paikassa. Olemme menettämässä kaupunkimme suurimman vetovoimatekijän, omaleimaisuuden. Voidaan perustellusti kysyä viitoittaako kyseinen suuntaus todellakin Puistokadun varren tasokasta uudisrakentamista onnistuneella tavalla?
Vaikuttamisen aika
Tämän kohteen totetutukseen emme enää voi vaikuttaa, mutta voimme kuitenkin oppia virheistämme ja tiedostaa missä vaiheessa prosessia näihin asioihin voidaan vaikuttaa. Ellei epäkohtia nostettaisi esille, päätyisimme toistamaan samat virheet myös tulevissa hankkeissa. Keskustelua siis tarvitaan.
Kaikki rakennushankkeet käyvät läpi saman prosessin. Tämän alueen kaava hyväksyttiin vuonna 2017. Se hyväksyttiin tuolloin vasta valitun uuden kaupunkikehityslautakunnan ensimmäisessä kokouksessa, jolloin suurin osa jäsenistä vasta opetteli menettelytapoja (sattumaa vai ei?).
Nostin tuolloin keskusteluun rakentamisen alta häviävät viheralueet ja huomautin, että rakennusten arkkitehtoninen ilme nousee merkittävään asemaan koko Porvoon imagon muodostumisessa. Esitin, että arkkitehtoniseen toteutukseen ja sopivuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisäksi ihmettelin OAS:aan kirjattua kaupunkisuunnittelun vastinetta asukkaan mielipiteeseen, missä asukas esitti huolensa näkymien heikkenemisestä ja alueen viihtyisyyden vähenemisestä. Kaavoituksen vastineessa nimittäin todettiin ”Asemakaavatyössä tavoitellaan osaltaan taloudellista hyötyä asunto‐osakeyhtiölle”. Kysyin eikö tavoitteena tulisi olla hyvän kaupunkitilan luominen ja kaupunkilaisten huomioiminen, eikä rakennusliikkeiden tai asunto‐osakeyhtiöiden taloudellisen hyödyn tavoittelu? Esitykselle ja huomioille nyökkäiltiin, mutta mitään kirjauksia ei pöytäkirjoihin tehty. Kaava hyväksyttiin yksimielisesti. Tuon jälkeen olen oppinut kyseenalaistamaan kaavoja ja tekemään tarvittaessa myös muutosesityksiä.
Kun tämän kohteen rakennuslupahakemus tuli keväällä 2021 rakennus- ja ympäristölautakuntaan päätettäväksi, ei esitettyjen rakennusten ulkomuoto herättänyt riemunkiljahduksia, mutta lautakunnalla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin myöntää rakennuslupa, koska lupahakemus oli kaavan mukainen. Kaavan laatimis- ja hyväksymisvaihe on siis erittäin merkittävässä roolissa myös kaupunkikuvallisten asioiden määrittelijänä.
Etenkin päättävässä asemassa olevien on hyvä tuntea asioiden taustat ja ennen kaikkea tunnistaa syy-seuraus suhteet, ettei tarvitse sitten jälkeenpäin ihmetellä, että tuollainenko siitä nyt sitten tuli?
Lähteet
Asemakaava 463 Porvoonportti, pohjoinen
https://www.porvoo.fi/463-porvoonportti-pohjoinen
Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirja 20.4.2021, pykälä 30
https://porvoo01.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=202111645-5
Uusimaa-lehti 17.9.2021 (maksumuurin takana)
https://www.uusimaa.fi/paikalliset/4296302
Paluuviite: Katoamistemppu – Teboilia piilottamassa – osa II – Porvoon maisemissa
Paluuviite: Omaleimaisuuden vartijat – Porvoon maisemissa
Sitä saa, mitä tilaa. Mä haluaisin nostaa keskusteluun myös arkkitehtien roolin tässä itseään monistavassa suomalaisessa rakentamisessa. Kyllä kai arkkitehdeillä on mahdollisuus suunnitella muutakin kuin näitä Mikan kuvakollaasin kaltaisia rakennuksia? Vai onko? Missä vaiheessa esimerkiksi päätetään, että taloon tehdään tasakatto? Kuka päättää? Onko arkkitehtien luonnoksissa muitakin vaihtoehtoja, vai onko katon muoto määritelty jo siinä vaiheessa, kun suunnittelu annetaan arkkitehtitoimistolle? Mikä on rakennuttajan, rakentajan ja arkkitehtitoimiston suhde, eli valitseeko rakennuttaja arkkitehtitoimiston, vai tuleeko arkkitehti mukaan suunnitteluun rakennusfirman kautta? Tällä kaikella on varmaan myös vaikutusta siihen, millaisena lopputulos näyttäytyy.
Toivottavasti pääsuunnittelija Juha Vesen lukee kirjoituksesi. Mahdollisesti saa vähän miettimistäkin.