Pirttisaari – helmi Porvoon saaristossa

Porvoolla on upea saaristo, mikä on kuitenkin jäänyt monelle paikallisellekin tuntemattomaksi. Poikkesin viikonloppuna ensi kertaa Pirttisaaressa, jonne pääsee Pörtö Linen kyydissä Kalkkirannasta ilmaiseksi.

Kuva 1. Pörtö Linen alus lähti Kalkkirannan satamasta aamulla klo 9:15.

Pirttisaari on noin 57 hehtaarin kokoinen saari 10 km Kalkkirannasta etelään. Laivamatka saareen kestää 40-60 minuuttia, riippuen hieman siitä monessako välisatamassa tai laiturilla poiketaan.

Kuva 2. Merimatka veneen etukannella oli mukavan vilvoittava kuumana hellepäivänä.

Vilvoittava merituuli ja mukavat saaristomaisemat tekivät hellepäivän matkasta miellyttävän. Vajaan tunnin matkan jälkeen laiva saapui Pirttisaaressa sijaitsevan vanhan koulun laituriin, mistä pääsin aloittamaan päivän patikoinnin.

Saaren länsirannalla näytti olevan runsaasti maisemaan hyvin istuvia mökkejä ja pieniä pihapiirejä. Riukuaitojen ja rehevän kasvillisuuden suojaamat yksityiset pihat on kuitenkin syytä jättää rauhaan ja kohdistaa askeleensa julkisille poluille.

Kuva 3. Pirttisaaren vanha koulu, jonka pihan läpi pääsee saarta kiertäville metsäpoluille.

Saaren itäosassa on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen (UUVI) alue sekä Metsähallituksen hieman laajempi alue. Saari on sen verran iso, että mikäli siihen haluaa tutustua kunnolla, kannattaa retkeilyyn käyttää toinenkin päivä eli ottaa teltta mukaan ja yöpyä saarella.

Kuva 4. Saaren opastauluja löytyy mm. koululaiturilta ja Svartvikenin satamasta.

Aloitin kävelykierroksen patikoimalla kohti saaren kaakkoisosassa sijaitsevaa Lerviksuddenin aluetta. Polut olivat vaihtelevan levyisiä metsäpolkuja, ja niitä risteili alueella runsaasti. Kaikissa haarakohdissa ei ollut viitoitusta ja välillä oikean kulkuväylän valinta meni vähän arvailuksi. Vilkaisu puhelimen GPS-navigaattoriin kuitenkin osoitti, että kutakuinkin oikeaan suuntaan olin menossa.

Kuva 5. Haarautuvia polkuja oli paljon ja useimmat risteykset olivat ilman viitoitusta, joten oikeaa reittiä piti välillä arvailla.

Lähestyessäni saaren kaakkoiskulmaa, alkoi havumetsä muuttua avoimemmaksi kalliomaastoksi. Polut myös haarautuivat ja muuttuivat pienemmiksi kinttupoluiksi. Avoimemman maaston ja itäisen rantaviivan mukaan oli kuitenkin helppo suunnistaa.

Kuva 6. Maasto nousee saaren kaakkoiskulmaa kohti ja rehevämpi kasvillisuus muuttuu avoimemmaksi kalliomaastoksi.
Kuva 7. Kallion laelta avautuvat hienot näkymät avomerelle.

Päädyin vähän sattuman kautta ensimmäiseksi Korsbergetin kalliotöyräälle mistä avautuivat upeat maisemat avomerelle. Kun oikein tarkensi katsettaan, saattoi etelässä nähdä Söderskärin majakan. Sinne on Pirttisaaresta matkaa noin 6 km.

Kuva 8. Muutamia pieniä saaria lukuun ottamatta meri näyttäytyi avoimena horisonttiin asti.
Kuva 9. Kamera äärimmilleen zoomattuna toi Söderskärin majakan paremmin näkyviin.

Laskeutuminen kallioilta ranta-alueelle piti tehdä varoen, koska kaakkoiset kalliotöyräät olivat paikoin melko korkeat ja jyrkät. Saaren kaakkoisranta oli lähinnä avokalliota ja pyöristynyttä rantakivikkoa. Rannasta näki, että tuuli, vesi ja jää ovat vuosituhansien ajan muovanneet maastoa kovalla kädellä. Kasvillisuus oli kuitenkin tunkeutunut jokaiseen kallionkoloon ja halkeamaan, missä sillä näytti olevan pienikin mahdollisuus selviytyä.

Kuva 10. Kallioiden välissä on monessa kohdin pyöristynyttä soraikkoa.
Kuva 11. Isompaa rantakivikkoa, minkä yli oli mukava hyppiä kiveltä toiselle.
Kuva 12. Punertava kalliotöyräs on varmasti ottanut vastaan useammankin myrskyn.

Eräässä pienessä poukamassa oli valtava määrä pyöreäksi hioutuneita, monen värisiä kiviä. Ihmiset olivat hyödyntäneet niitä pienten kiviasetelmien luomiseen. Jätin omankin “taideteokseni” paikalle.

Kuva 13. “Taidepoukamassa” oli varmaan kymmenkunta erilaista, kivistä ladottua taideteosta.
Kuva 14. Kuinkahan tämä taideteos kestää vähän kovempaa tuulta?
Kuva 15. “Porsaita äidin oomme kaikki”
Kuva 16. Tasapainoilua parhaimmillaan

Saaren flora ja fauna vaikutti monipuoliselta. Saaren sisäosissa oli rehevämpää kasvillisuutta: mäntymetsää, saniaislehtoja, varpukasvillisuutta, sammalikkoa, lahopuita ym. ja rannikoilla tuulen tuiskeeseen sekä ohueen kasvukerrokseen sopeutuvia lajeja.

Rantakalliolla kävellessäni, näin eräässä kallionhalkeamassa komean rantakärmeen, joka oli kuitenkin liian nopea kuvattavaksi. Alueella lenteli myös runsaasti lintuja; saaren sisäosissa pienempiä visertäjiä ja rannikoilla lokkeja ja saalistavia tiiroja.

Kuva 17. Tiira oli otollinen kuvauskohde leijuessaan pitkiä aikoja paikoillaan saalista tähyillen.
Kuva 18. Kasvillisuus valtaa tilaa joka paikasta, missä on pienikin tarttumapinta.
Kuva 19. Kallion päälle jäänyt kosteikkoallas, mihin on päässyt kerääntymään vähän kasvualustaa.

Etsin saaren itärannalta uimiseen soveltuvaa paikka, ja sellainen löytyikin läheltä Lervikenin tulipaikkaa. Mitään varsinaista uimarantaa alueella ei ollut, mutta pääseehän sitä veteen toki muualtakin. Rantakallio ja kivet vesirajassa olivat leväisiä ja erittäin liukkaita, joten veteen askeltaminen piti tehdä huolella. Kova tuuli oli lisäksi luonut melkoisen aallokon, mikä vaikeutti pystyssä pysymistä liukkaalla pohjalla. Selvisin vaikeuksien kautta kuitenkin voittoon ja pääsin vilpoisan meriveden syleilyyn.

Kuva 20. Useimmat rannat olivat kuitenkin paljaita kalliorantoja, muutamin kivenlohkarein somistettuna.
Kuva 21. Uimassakin päätin käydä, vaikka päivä olikin varsin tuulinen.

Lervikenin kaakkoisesta niemenkärjestä löytyi upea keittokatos, missä kelpasi syödä lounasta. Tulipaikka näytti hyvin hoideltulta ja siistiltä. Tuulensuojaa löytyi kolmelta sivulta, meren puoleisen seinän ollessa lasia, mikä mahdollisti hienon merinäkymän. Tulipaikan lähistölle oli majoittunut myös useita telttailijoita, jotka saapuivat lounaalle samaan aikaan kanssani. Vaihdoimme muutaman sanan Pirttisaaren (ja muidenkin lähisaarien) nähtävyyksistä ja sään kehittymisestä.

Kuva 22. Lervikenin alueella on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä nuotiopaikka.
Kuva 23. Lounasaikaan nuotiopaikalle kerääntyi enemmän väkeä, myös saarella yöpyneitä telttailijoita.

Lervikenin tulipaikan lähistöllä ja siitä lounaaseen oli useita puolustusvoimien vanhoja rakennelmia, kuten kallion kupeeseen naamioituja bunkkereita, tähystyspaikkoja ja tykkejä, jotka ovat aina mielenkiintoisia kohteita pikkupojille (ja vähän isommillekin 😉). Osaan bunkkereista meni pitempiä käytäviä, joissa taskulappu olisi ollut paikallaan. Korkeaan tähystystystorniin johtava ovi oli lukittu, joten sinne ei ollut mahdollista kiivetä.

Kuva 26. Saaren kaakkoisosasta löytyi bunkkereita ja mm. tämä ilmatorjunta-/tähystysrakennelma, jonka sisäänkäynti oli tosin lukittu eli torniin ei päässyt kiipeämään ylös.
Kuva 27. Jotkut maanalaiset käytävät johtivat tällaisten tykkiasemien luokse.

Olin Pirttisaaressa vain lyhyellä päiväretkellä, mutta päätin silti käydä pikaisesti myös metsähallituksen hallinnoimalla alueella Svartvikenissä katsomassa miltä saaren toinen niemenkärki näyttäisi. Retit olivat edelleen moninaiset, mutta tällä matkaosuudella metsästä löytyi sentään jokunen opaskyltti.

Kuva 24. Joistakin tienhaaroista löytyi myös ihan selkeä tärkeimmille alueille ohjaava viitoitus.
Kuva 25. Välillä jotkut kulkuväylät kapenivat aivan kapeiksi kinttupoluiksi.
Kuva 28. Saniaisia kasvoi paikoin valtavina rykelminä.

Svartvikenin satamaan pääsee saaren itäpuolelta helposti omallakin veneellä. Satamasta löytyy mm. nuotiopaikka ja wc. Täältä niemenkärjestä löysin kalliorantojen lisäksi myös ainakin yhden hiekkarannan, jonka uimakelpoisuus jäi kuitenkin tiukan aikataulun vuoksi testaamatta. Rantakallioilla ja rannikkoalueella kasvoi runsaasti monenkirjavaa kasvillisuutta.

Kuva 29. Svartvikenin satamassa oli hyvin tilaa eri kokoisille veneille.
Kuva 30. Svartvikenin niemenkärjessä …
Kuva 31. Keltamaksaruoho ja ruoholaukka olivat rantakallioiden vakiokasveja.
Kuva 32. Svartvikenistä löytyi yksi hiekkaranta, mutta uiminen sai jäädä toiseen kertaan, koska alkoi olla jo kiire paluumatkalle.

Päivä Pirttisaaressa meni joutuisasti ja pitempäänkin siellä olisin viihtynyt. Laiva irtautui Kalkkirannan laiturista aamulla klo 9 (kaikkina viikonpäivinä samaan aikaan) ja paluukyyti Pirttisaaresta lähti klo 15 (arkisin klo 16, sunnuntaisin klo 15 ja 17). Saaressa samoamiseen jäi siis aikaa viitisen tuntia. Porvoosta Kalkkirantaan ajaa noin 20 min ja julkisella liikenteellä sinne pääsee myös, eli yhteydet ovat kelvolliset myös lyhyempää retkeä ajatellen.

Kuva 33. Lämpimästä kesäpäivästä Pirttisaaressa jäi miellyttävä muisto.
Kuva 34. Yhteysalus saapuu ja paluumatka mantereelle voi alkaa.

Voisiko Porvoo hyödyntää saaristoaan paremmin?

Porvoo puksuttaa edelleen eteenpäin pitkälti Vanhan Porvoon vetovoimalla, vaikka kaupungilla olisi paljon muutakin tarjottavaa ihmisille. Saaristo on yksi näistä tarjottavista, mihin voisi panostaa nykyistä enemmän. Kotkalla, Loviisalla ja Helsingillä on useita saaristoon liittyviä palveluita, ja näissä kaupungeissa alueen saariston palvelut ovat myös helpommin saavutettavissa. Porvoossa ei laajempi saaristoliikenne ole jostain syystä lyönyt leiville, ainakaan yksityisten palveluntarjoajien tuottamana. Tässä on kuitenkin pelissä paljon muutakin kuin yksityisen toimijan elinkeino. Saaristo voisi olla Porvoolle paljon nykyistä suurempi vetovoimatekijä, jos sen potentiaali kyettäisiin hyödyntämään nykyistä paremmin. Olisiko mahdoton ajatus että kaupunki osallistuisi saaristoliikenteen järjestämiseen vaikkapa jonkun yksityisen toimijan kumppanina? Saariston parempi saavutettavuus toisi varmasti lisäarvoa kaupungille tarjonnan monipuolistuessa ja olisi oiva lisä markkinoinnin työkalupakkiin. Toimiva saaristoliikenne palvelisi sekä kaupunkilaisia että turisteja. Rinkeli-tyyppinen vesipalvelu tai “kiertoajelu”-kyyti voisi viedä matkustajia aamupäivällä parissa vuorossa saaristoon ja iltapäivällä takaisin. Saaria ja rantakohteitahan meillä riittää.

Oletko kuullut tai peräti käynyt jollakin seuraavista saarista tai rannikkokohteista: Pirttisaari, Mäntysaari, Norrholmen, Brokholmen, Bredholmen, Stornäsudden, Onas, Norra Sandö, Äggskär, Söderskär, Klovharun, Varlaxudden Emäsalossa, Pellinki tai Tirmo? Suosittelen lämpimästi tutustumaan edellä mainittuihin kohteisiin, vaikka yhteen per kesä.

Kuva 35. Listaus joistakin Porvoon saaristo- ja rannikkokohteista

Lähteet:

  • Kaikki kuvat ja videot ovat kirjoittajan ottamia.

Vastaa