PORVOON MAISEMISSA

Porvoon arvoista kehitystä

Minulta on kysytty, minkälaisena haluaisin nähdä Porvoon tulevaisuudessa?

Olen vastannut, että näkisin kaupunkimme mielelläni luonnonläheisenä, lämminhenkisenä kulttuurikaupunkina, joka on viihtyisä ja vetovoimainen niin asukkaille, yrittäjille kuin turisteillekin. Toivoisin että kaupunkimme kasvussa ja kehittymisessä huomioitaisiin omat vahvuutemme, jotta tulevaisuudenkin Porvoo voisi olla omaleimainen, kulttuuriperinnöstään ja luonnostaan ylpeä kaupunki.

Viime aikojen kaupunkikehitystä seurattuani on kuitenkin ollut vaikea nähdä, että olisimme suuntaamassa kohti sellaista tulevaisuutta.

Porvoon kaupunkikehityksestä puhuttaessa on julkisessa keskustelussa usein hehkutettu suurta väestönkasvua, alueellista laajentumista ja etenkin tiivistämistä. Tuntuu kuin samalla olisi kuitenkin unohdettu ne tekijät, jotka ovat tehneet Porvoosta vahvan ja vetovoimaisen kaupungin. Menneisyys on tulevaisuuden kivijalka ja mikäli historia on hukassa, häviää myös tulevaisuus.

Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki, pian 650 vuotias. Viimeisten vuosikymmenten aikana Porvoon kasvot ovat kuitenkin muuttuneet enemmän kuin monen sadan vuoden aikana yhteensä ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Ihan kuin olisi kauhea kiire jonnekin ja kaikki pitäisi saada valmiiksi nyt; päivitettyä koko kaupunki kertaheitolla. Kuvastaako se yleistä nyky‐yhteiskunnan rytminmuutosta vai onko se merkki jostakin muusta?

Edellinen rakennuspyrähdys tapahtui 1970‐luvulla, kun modernismin ja tehokkuuden nimissä räjäytettiin pois suunnaton määrä historiaa ja rakennustaidetta monessa kaupungissa, myös täällä Porvoossa. Tilalle nousi funktionaalisia, näennäistehokkaita yksiköitä, joiden pelkistetty ulkokuori viesti tehokkuudesta ja koristeellisuuden hylkäämisestä.

Esimerkkejä tällaisista uusituista kohteista Porvoossa ovat Seurahovi torin laidalla (entinen Porvoon Seurahuone, kts. kuva), Nimbuksen kauppakortteli (entinen Porvoon panimo) ja Citymarketin talo (entinen yökerho Crystal). Citymarketin rakennus on itse asiassa monen mielestä nykyään yksi Porvoon rumimmista ja luohan se kieltämättä melkoisen kontrastin Porvoon Vanhaan kaupunkiin.

Porvoon Seurahuone Rauhankadulla torin laidassa. Kuva: M. L. Carstens, 1909, Museovirasto – Musketti
Ravintola Seurahovi Rauhankadulla torin laidassa. Kuva: M. Varpio 2017

Vaikka monia näistä 1970‐luvun uudistuksista nykyään kauhistellaan, niin sama agressiivinen rakentaminen jatkuu tänä päivänä. Tyyli on ehkä hieman vaihtunut, mutta tehokkuus tuntuu edelleen olevan kova sana. Nopea elementtirakentaminen ja rakennusneliöiden maksimointi vaikuttaa olevan paljon tärkeämpää kuin historialliset arvot, arkkitehtoninen mielenkiintoisuus, alueen viihtyisyys ja rakentamiseen tai ympäristöön liittyvät muut arvot. Tuntuu siltä, että tehokkuudesta on tullut vahvin kaupunkikehitystä ohjaava tekijä muiden arvojen kustannuksella.

Nykyinen kaupunkikehitys, jossa pyritään asuntotarjonnan ja kaupallisten palveluiden nopeaan lisäämiseen, on varsin lyhytnäköistä, eikä siinä ole huomioitu riittävästi Porvoon omia vahvuuksia. Betonilähiöitä ja marketteja löytyy lähes joka kirkonkylästä, eivätkä ne tuo mitään muista erottuvaa kilpailuvalttia Porvoolle. Päinvastoin, kyseenalainen arkkitehtuuri ja rakennusten sijoittelu kulttuurihistorialliseen ympäristöön mitätöi pahimmillaan juuri näitä Porvoon vahvuuksia, joita tulisi vaalia. Ne ovat toimintoja ja peruspalveluita, joita tarvitaan, mutta ne eivät ole tekijöitä, joilla tätä kaupunkia myydään.

Jos Porvoo haluaa kilpailla muiden kaupunkien kanssa vetovoimassa, ei sen kannata tehdä sitä samalla massakulttuuriin perustuvalla rakentamisella ja palvelukehyksellä, mikä löytyy monista muistakin kaupungeista.

Meillä on täällä jotain ainutlaatuista, jota muualta ei löydy, ja jota ei sinne voida keinotekoisesti tuottaa. Meillä on hieno kansallinen kaupunkipuisto, joka sisältää tiiviissä tilassa suuren määrän eri tyyppistä kulttuuritarjontaa. Siihen sisältyy historiallista ja arkkitehtonisesti ainutlaatuista kaupunkiympäristöä kuten Linnamäki, Vanha Porvoo, keskustan Empire‐korttelit ja Länsiranta. Etelämpänä kaupunkiympäristö vaihtuu monipuolisiisn virkistysalueisiin ja luontomaisemiin, kuten Kokonniemi, Ruskis, Stormossen ja Sikosaari.

Harvassa paikassa voi vierailija tutustua saman päivän aikana historialliseen kaupunkiympäristöön ja arkkitehtuuriin, huviloihin ja vaihteleviin luontokohteisiin: kosteikkoalueisiin, monipuoliseen linnustoon ja perinnemaisemiin. Kaiken läpi kulkee kulttuurihistoriallisia maisemaelämyksiä tarjoava Porvoonjoki. Juuri tämä kokonaisuus on vetonaula, jonka veroista ei muista kaupungeista löydy. Tätä monipuolista kokonaisuutta ei kuitenkaan ole (juuri) hyödynnetty kaupungin markkinoinnissa.

Tässähän nimenomaan piilee se arvopotentiaali, mihin kaupungin kannattaa panostaa. Se on Porvoon yksilöivä ja sen imagoa tukeva kokonaisuus, joka tekee Porvoosta Porvoon. Näitä tekijöitä pitää tukea ja korostaa huomattavasti nykyistä enemmän.

Se ei suinkaan tarkoita jämähtämistä menneeseen tai nykyiseen olotilaan. Se tarkoittaa kaupungin kehittämistä siten, että huomioidaan nämä tärkeät ja ainutlaatuiset arvot jotka kaupunkiimme sisältyvät. Jos nämä arvot tuhotaan lyhytnäköisellä kaupunkisuunnittelulla, ei niitä välttämättä koskaan saada takaisin.

Meidän tulee ajatella pitkäjänteisesti. Kun pohditaan kaupungin kehitysstrategioita, tulee tavoitteet asettaa riittävän pitkälle ja hyödyntää niitä todellisia vahvuuksia joita meillä on ‒ jotka erottavat Porvoon kaikista kilpailijoista.

Tätä tukee myös uusin tutkimustieto, jonka mukaan kuluttamisen tapa on murroksessa ja olemme siirtymässä entistä enemmän tavaroiden kuluttamisesta kohti elämysten ja kokemusten kuluttamista (merkitysyhteiskunta). Tällöin myös edellä mainitut, Porvoon vahvuuksina mainitut tekijät, nousevat tulevaisuudessa entistä suurempaan arvoon.

Niiden huomioiminen on ainoa keino tehdä tästä kaupungista identiteetiltään omaleimainen ja vetovoimainen kaupunki. Erottuminen muista on myös pitkällä tähtäimellä elinehto taloudelliselle kasvulle. Se on Porvoon arvoista kehitystä!

Close Menu