PORVOON MAISEMISSA

Suojeltujen rakennusten karu kohtalo

Hopean korttelin suojeltu rakennus Rauhankadun ja Mannerheiminkadun kulmauksessa (Kuvaaja Mika Varpio, 2018)

 

Miksi suojellut rakennuksemme lahoavat paikoilleen? Voisi kuvitella, että rakennuksen suojeleminen tarkoittaa sen arvojen turvaamista huolehtimalla rakennuksesta erityisen hyvin. Porvoossa suojelustatuksen saaminen rakennukselle tuntuu kuitenkin olevan pikemminkin kuolemantuomio.

 

Elävä kaupunkirakenne

Rakennetun ympäristön laatu vaikuttaa voimakkaasti kaupunkiympäristön viihtyisyyteen. Moni-ikäinen rakennuskanta tekee ympäristöstä vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Erityisesti vanhoilla rakennuksilla on tärkeä merkitys monipuolisen kaupunkirakenteen luomisessa. Eri aikakausien tyylilliset piirteet poikkeavat usein visuaalisesti toisistaan. Julkisivujen sisäänvedot, aukotukset, koristeellisuus, materiaalit ja rakennusten yleinen habitus luovat kullekin korttelille oman tunnelman. Erityisen hyvin tämä toimii silloin kun samassa korttelissa on useita eri ikäisiä rakennuksia, kuten monin paikoin Porvoossa on asianlaita.

Kaupunkiympäristö on jatkuvassa muutostilassa. Osa vanhasta rakennuskannasta korvautuu vuosien saatossa uusilla rakennuksilla, niin että kaupunki sisältää jatkuvasti sekoituksen eri aikakausien ja tyylien rakennuksia. Tämä on dynaaminen prosessi, jossa aikaisemmin uudeksi koettu rakennus muuttuu pikkuhiljaa vanhaksi ja korvautuu mahdollisesti taas jossain vaiheessa uudella. Hidas muutos ja vaihtelevien rakennusten aikasarja tarjoaa otollisen ympäristön monipuolisen kaupunkielämän syntymiselle. Modernit, kokonaan samantyylisten rakennusten muodostamat korttelialueet jäävät helposti ”kylmiksi”, eikä niihin muodostu samankaltaista rosoisuutta ja elävyyttä, mitä eri ikäiset rakennukset alueelle voivat parhaimmillaan tuoda.

Moni-ikäisessä rakennuskannassa on toinenkin etu, joka liittyy taloudellisiin tekijöihin. Kaupallinen toiminta on kustannusrakenteeltaan vaihtelevaa ja erilaisten yritysten mahdollisuudet hyödyntää tiloja vaihtelevat. Jos kaupunki koostuisi yksinomaan uusista rakennuksista, rajoittuisi niihin sijoittuva yritystoiminta pitkälti sellaisiin yrityksiin, joilla on varaa maksaa uusien rakennusten korkeat rakennus- tai vuokrakustannukset. Tällaisia toimijoita voivat olla esimerkiksi ketjuliikkeet, pankit ja isommat tavaratalot. Pienten toimijoiden, kuten käsityöliikkeiden, pienten ravintoloiden, kulmakuppiloiden, taideliikkeiden, studioiden tai muiden vastaavien toimijoiden voi olla haastavaa sijoittua uusiin rakennuksiin jo yksinomaan niiden korkean kustannusrakenteen vuoksi. Pienten toimijoiden onkin usein helpompi asettua edullisempiin vanhoihin rakennuksiin, joiden rakennuskustannukset on jo aikaa sitten kuoletettu. Nämä pienyritykset ovat kuitenkin niitä, jotka tekevät kaupungista tai jostakin sen osa-alueesta eläväisen paikan.

Tilanne kääntyy kuitenkin nurinkuriseksi, jos vanhan rakennuksen ylläpitämisestä tulee kalliimpaa kuin uuden rakennuksen rakentamisesta. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun vanhan rakennuksen suojelumääritykset tekevät rakennuksen ylläpitämisestä huomattavan kallista. Joskus hyvässä tarkoituksessa tehty rakennuksen suojelu johtaakin täysin päinvastaiseen lopputulokseen.

 

Miksi rakennuksia suojellaan?

Kun rakennukselle haetaan suojelustatusta, koetaan rakennus jollain tapaa merkittäväksi, esimerkiksi sen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi. Rakennus voidaan suojella myös käyttöarvojensa tai esteettisten arvojensa perusteella. Laki rakennusperinnön suojelemisesta (3 §) määrittelee asian näin: ”Rakennusperinnön säilyttämiseksi voidaan suojella rakennuksia, rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita, joilla on merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta”. Tavoitteena on siis merkittävien arkkitehtien töiden turvaaminen ja eri rakennustyyppien esimerkkien säilyttäminen tai rakennuksiin liittyvien tapahtumien ja historian korostaminen. Suojelun kohteena voi olla lisäksi rakennuksiin olennaisesti kuuluva kiinteä sisustus. Rakennussuojelu on osa kulttuuriperinnön ja sitä kautta myös kansallisen identiteetin suojelua.

 

Miten rakennuksia suojellaan?

Rakennuksia voidaan suojella joko rakennusperintölailla tai sitten kaavoituksen keinoin. Asemakaava-alueella rakennussuojelu toteutetaan yleensä ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavamääräyksin. Suojeluesityksen voi tehdä esimerkiksi rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, kunta tai paikkakunnalla toimiva, kulttuuriperinnön vaalimiseen sitoutunut yhteisö. Suojeluesityksessä tuodaan esille tarvittavat perustelut. Tärkeitä tietoja ovat esimerkiksi rakennuksen ikä, käyttöhistoria ja sen asema osana historiallista kokonaisuutta. Suojeluesitys tehdään alueen ELY-keskukselle.

Museovirasto antaa lausunnon suojeltavaksi esitetyn kohteen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä ELY-keskukselle. Tämän lisäksi ELY-keskus pyytää kunnalta, rakennuksen ja kiinteistön omistajalta tai haltijalta sekä viereisten kiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta lausunnon. Saatujen lausuntojen ja mahdollisten neuvottelujen jälkeen ELY-keskus joko määrää kohteen suojeltavaksi tai hylkää suojeluesityksen. Esityksen vahvistaa ympäristöministeriö.

 

Rakennussuojelun sudenkuopat

Jos on nähty tarpeelliseksi suojella jokin rakennus, niin suojellun rakennuksen ylläpitoon tulisi myös osoittaa investointeja. Tätä yleensä edellytetäänkin yksityisiltä suojelurakennusten omistajilta, mutta kaupungin omistamissa rakennuksissa asia tuntuu usein unohtuvan.

”Pitäisikö lakiin sisällyttää myös ylläpitopykälä?”

Pelkkä rakennuksen suojeleminen asemakaavassa ei auta, ellei rakennuksen ylläpitoon ja hoitamiseen kiinnitetä riittävästi huomiota. Paras tapa vaalia rakennuksen kuntoa on pitää se aktiivisessa käytössä. Kun rakennuksessa on toimintaa, epäkohdat huomataan nopeammin ja niihin voidaan puuttua.

Ellei kukaan huolehdi talosta, se alkaa nopeasti rappeutua. Kun naurava räystäslista jää korjaamatta, pääsee vesi syyssateilla tekemään tuhojaan. Jos rikkoutuneita ikkunoita ei korjata, vuotavaa kattoa ei paikata eikä tiloja tuuleteta tai siivota, ja valvonnan puute mahdollistaa ilkivallan, niin tulos on lohduton. Jonkun vuoden kuluttua, tai nopeamminkin, kun kosteus ja muut ongelman aiheuttajat ovat tehneet tuhojaan, alkavat vauriot näkyä jo ulospäin. Maalit alkavat hilseillä, rappaukset putoavat ja veden valumajäljet seinissä tekevät julkisivusta raidallisen. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa herätään ja aletaan ihmetellä, eikö kukaan huolehdi talosta. Tällöin on kuitenkin usein jo liian myöhäistä. Rakennus on voinut päästä jo niin huonoon kuntoon, että sen remontointi ja uusiokäyttö tulee huomattavan kalliiksi. Jos rakennus on päässyt imemään kosteutta rapistuneiden ulkorakenteiden välistä, voi se olla homeessa. Sisäilmaongelmaisten rakennusten korjaaminen vasta kallista puuhaa onkin, kuten valitettavan monesta paikallisesta kohteesta on nähty.

Tyhjilleen jätetty rakennus on harmillisen nopeasti menetetty. Käyttämättä jäävä rakennus rapistuu jo muutaman vuoden aikana yleensä niin pahasti, ettei sitä enää pienellä remontilla saa kunnostettua. Ja kun laajamittainen remontti näyttää liian kalliilta, talon kohtalo alkaa olla sinetöity. Ollaan hölmössä pattitilanteessa. Rakennus on suojeltu, mutta kukaan ei enää tee sillä mitään.

Tämä on valitettavasti ollut Porvoossakin monen suojellun rakennuksen kohtalona.

 

Paikalliset ongelmakohteet

Porvoossakin moni keskustan merkkirakennus on seissyt jo vuosikausia tyhjillään rappeutumassa. Moni tyhjilleen jäänyt, suojeltu rakennus on pyritty saamaan uudelleen käyttöön, mutta vaikka kortteleihin liittyvissä rakennusvaatimuksissa on joustettu, ovat suojellun kohteen eritysmääräykset olleet liian rajoittavia monille rakennusyhtiöille.

Hopean korttelissa (Mannerheiminkadun, Piispankadun, Rihkamakadun ja Rauhankadun rajaama kortteli) on suojeltu useita kortteliin sisältyviä rakennuksia vuonna 2008 voimaan tulleella asemakaavalla. Asemakaavamääräyksissä todetaan mm. seuraavaa: ”Rakennuksessa suoritettavien korjaustöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen historiallisesti arvokas tai kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Rakennus on muutos- ja korjaustöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan joko entistäen tai muulla ympäristöön soveltuvalla tavalla. Räystäslinjaa ei saa rikkoa eikä harjakorkeutta saa muuttaa.

Porvoon Säästöpankki teki suunnitelmat Hopean korttelin uudisrakentamisesta jo 1990-luvun alussa, mutta pian sen jälkeen hanke ja koko pankki kaatuivat lamaan. NCC Rakennus Oy käynnisti vuorostaan asuntohankkeen Hopean kortteliin 2000-luvun alkupuolella ja rakennustöihin oli tarkoitus ryhtyä vuonna 2008 heti uuden kaavan valmistumisen jälkeen, mutta hanke kaatui tuolloinkin taloudelliseen taantumaan. Vuonna 2017 NCC:stä irtautunut Bonava selvitteli jälleen Hopean korttelin rakentamista, mutta esitti kaavaan sellaista muutosta, että kaavassa säilytettäväksi merkityn vanhan vihreän kivitalon Mannerheiminkadun ja Rauhankadun kulmasta saisi purkaa. Hanke ei ole edennyt.

Toinen esimerkki on Etolan kortteli, missä on vastaavanlaiset kaavamääräykset kuin Hopean korttelissa. Etolan puurakennus ei kuitenkaan sisällä enää kovin paljon alkuperäisestä rakenteesta. Alkuperäisestä asuinrakennuksesta ei ole jäljellä juuri muuta kuin ulkoseinät ja vesikattorakenne. Rakennuksen pääkerroksen kaikki sisäseinät on purettu, jopa kantava rakennejärjestelmä on muutettu. Rakennuksen merkitys onkin lähinnä kaupunkikuvallisissa arvoissa. Tämäkin rakennus on jäänyt tyhjilleen jo vuosia sitten eikä aika ole tehnyt sille hyvää.

Rakennusyhtiö Lemminkäinen suunnitteli Etolan kortteliin uutta asuinrakentamista jo vuonna 2011. Kohdetta markkinoitiin 2012 ja rakentamisen piti alkaa 2013, mutta kohde vedettiin myynnistä seuraavana vuonna, kun markkina ei vetänyt. Vuoden 2018 alussa Lemminkäinen/YIT käynnisti pitkän tauon jälkeen uudelleen Etolan kortteliin suunnitellun asuntoyhtiön ennakkomarkkinoinnin, mutta varauksia ei tullut riittävästi. Tontin omistava YIT ei ole kertonut jatkotoimista.

Onko kyse rakennusliikkeiden ahneudesta? Kalleimpien asuntojen neliöhinnat esimerkiksi Etolan kohteessa olivat yli 6300 eur/m2. Ei siis mikään ihme, ettei sellaisilla hinnoilla ole saatu asuntoja kaupaksi.

Hopean ja Etolan kortteleissa sijaitsevat rakennukset eivät suinkaan ole ainoita ongelmallisia kohteita Porvoossa. Esimerkiksi Brunbergin entinen makeistehdas, Suistohalli ja Taiteilijatalo Vanhassa Porvoossa ovat myös heikkoon kuntoon päässeitä suojeltuja rakennuksia, joiden remontointi tai uudisrakentaminen ovat vielä avoimia kysymyksiä.

Samanlaisia ongelmia tarjoaa Teboilin rakennus, joka ei ole (vielä) suojeltu kohde, mutta jonka tulevaisuus on tilojen tyhjentyessä hyvin epävarma.

Porvoon keskustan Teboil, Mannerheiminkatu 16 (Kuvaaja Mika Varpio, 2018)

 

Suojelupäätöksen purkaminen

Mikäli todetaan, että kaavassa suojeltu kohde on menettänyt arvonsa esimerkiksi rakenteellisten vaurioiden vuoksi eikä sitä ole enää järkevää kunnostaa, voidaan kaavassa esitettyä suojelumerkintää esittää poistettavaksi. Kunta voi käynnistää alueelle kaavamuutoksen, ja prosessin yhteydessä käydään jälleen viranomaisneuvottelu, missä eri viranomaiset, kuten museovirasto voivat antaa lausuntonsa asiasta.

Heppoisin perustein suojelupäätöstä ei tulisi purkaa. Samalla nimittäin menetetään jotain, joka on aiemmin koettu arvokkaaksi ja merkittäväksi.

Kaupungille on syksyllä 2018 tehty aloite sekä Hopean että Etolan kortteleissa olevien rakennusten suojelustatuksen purkamiseksi. Vaikka molemmat rakennukset ovat osa paikallista aikakerrostumaa, ne ovat päässeet niin huonoon kuntoon, että niiden kuntoon saattaminen vaatii jo melko isoja investointeja. Kaupungilla ei siihen todennäköisesti ole varaa ja on vaikea nähdä, että rakennusyhtiötkään haluavat niin heikkokuntoisiin rakennuksiin sijoittaa.

Nykyinen tilanne – missä rakennukset lahoavat ja murenevat hitaasti paikoilleen – on kestämätön. Vaihtoehdot ovat joko suojeltuihin rakennuksiin investointi ja niiden kuntoon laittaminen tai sitten suojelustatuksen purkaminen ja uudisrakentamisen mahdollistaminen, mutta päätöksiä asian suhteen olisi syytä tehdä mahdollisimman pian, koska Porvoon pääväylän varrella olevat autiotalot eivät kaupunkimme imagoa juuri paranna.

 

Lähteet:

Tietoa rakennussuojelusta

Hopean kortteli

Etolan kortteli

Close Menu