PORVOON MAISEMISSA

Uusvanha arkkitehtuuri, kaunista vai kamalaa?

Miten 2000-luvulla valmistunut alue voi näyttää ihan keskiaikaiselta hansakaupungilta? Onko kyseessä lavaste vai viihtyisä asuinalue? Uusvanha eli uustraditionalistinen tyyli jakaa vahvasti mielipiteitä. Joidenkin mielestä kyseessä on kulissi, väärennös tai huijaus. Toiset taas ovat sitä mieltä, että uusvanha rakentaminen on lämminhenkistä, miellyttää silmää ja luo kodikasta kaupunkitilaa. Mielipide riippuu pitkälti siitä, keneltä kysytään.

Kuva 1. Etelä-Ruotsissa sijaitseva 2000-luvun alussa valmistunut Jaktiborgin asuinalue. Kuvalähde: https://kulturinatur.blogspot.com/2012/02/jakriborg-i-skane.html

Mikä ihmeen uusvanha?

Uusvanhassa rakentamisessa rakennetaan jotain uutta, joka näyttää ainakin ulkoisesti vanhalta. Vanhat piirteet painottuvat erityisesti julkisivuun. Rakennuksessa voidaan hyödyntää klassisia piirteitä, kuten harjakattoja, kaariholvia, ristikkoikkunoita, pylväitä ja muuta koristeellisuutta. Uusvanhassa rakennuksessa voi siis olla moderni sisus ja tekniikka, mutta se ei näy ulospäin. Rakennuksen historiallisella ulkoasulla pyritään luomaan traditionaalista, romanttista ja kodikasta tunnelmaa.

Kun uusvanhan käsitettä laajennetaan kaupunkisuunnitteluun, voidaan puhua uusurbanismista. Sen periaatteena on pyrkiä luomaan paikkalähtöisiä ja tasa-arvoisia yhteisöjä, joissa panostetaan käveltävyyteen, alueen toimintojen monipuolisuuteen ja rakennusperinnön arvostukseen. Uusvanhan rakentamisen ja uusurbanistisen kaupunkisuunnittelun yhtenä tavoitteena on palauttaa kauneus osaksi nykyaikaista aistittavaa kaupunkitilaa.


Minne kauneus katosi?

1900-luvun alussa arkkitehti Louis Sullivan nosti esiin suunnittelutermin ”Form follows function”, jonka mukaan rakennuksen ulkokuoren tulisi heijastaa sen sisäisiä toimintoja. Myöhemmin modernismin ajan arkkitehdit (mm. Walter Gropius, Ludwig Mies van der Rohe, ja Le Corbusier) ottivat ajatuksen omakseen ja esittivät, että rakennusta tulisi yksinkertaistaa niin pitkälle, että ornamentiikka ja kaikki turhanpäivänen ulkoinen koristelu poistettaisiin. Jäljelle saisi jäädä vain suoraviivaisen linjakas ja selkeä rakennus. Modernismin myötä funktionallisuus nousi rakentamisessa arvojärjestyksen huipulle esteettisyyden pudotessa alimmaksi. Modernismi ei hyväksynyt historiallisten tyylien rekonstruktioita. Modernismiin kuului myös teknologisen kehityksen hyödyntäminen ja massatuotanto. Suomessa modernismilla on erityinen asema, koska noin 95% maamme rakennuksista on valmistunut vuoden 1920 jälkeen (Makkonen, 2012).


Laatikkotalot

Modernit laatikkotalot ovat jatkumoa vuosisadan mittaiselle kehitykselle. Jo pitkään on ollut vallalla ajatus, jonka mukaan rakentamisen tulee olla nopeaa, tehokasta ja edullista. Lisäksi on pitänyt koko ajan luoda jotain uutta ja innovatiivista.

Kun uusvanhaan arkkitehtuuriin liittyen puhutaan kriittiseen sävyyn vanhojen tyylien kopioimisesta, niin on hyvä muistaa, että kaikki tyylit ovat jostakin kopioituja. Esimerkiksi nykyinen laatikkotyyli on jo niin moneen kertaan kopioitu ja matkittu, että voisi jo puhua laatikkotyylien kertaustyyleistä. Tämän lisäksi laatikot itsessään koostuvat kopioista. Ikkunarivit ja laajat seinäpinnat on monistettu, yksityiskohdat on uhrattu yksitoikkoisuudelle. Tyylillisinä lisäyksinä ovat tulleet entistä laajemmat lasipinnat, haulikolla sinne tänne ammutut ikkunat ja tetristä muistuttavat julkisivujen aukotukset (tämä itse asiassa poikkeaa modernismin periaatteista, koska hajasommittelulla pyritään häivyttämään sisätilojen jäsentelyä), ikkunoita ympäröivät moniväriset kehykset, seinäpinnasta ulospullautetut laatikot, rakennusten päällä kelluvat merikontit ja palikat sekä värihysteria, minkä tarkoituksena on ilmeisesti piristää muuten ankeaa muotokieltä.


Arkkitehtien vika?

Nykysuunnittelijoiden soimaaminen kauneuden katoamisesta ei ehkä kuitenkaan ole reilua. Jo sukupolvien ajan suunnittelijoille on opiskeluaikana iskostettu mieliin ainoat oikeat suunnittelutavat. Pitää katsoa tulevaisuuteen, olla moderni ja tuottaa jatkuvasti jotain uutta ja omaa, muuten ei voi olla todellinen arkkitehti. Harvoin suunnittelijat kuitenkaan pääsevät täysin vapaasti luomaan oman makunsa mukaista arkkitehtuuria. Suunnittelijoita ohjaavat monesti rakennusyhtiöiden vaatimukset ja asemakaavat, joihin on jo valmiiksi sisällytetty runsaasti reunaehtoja tulevista tavoitteista. Myös suunnittelijakunnan sisäinen paine voi olla kova ja on riskialtista esittää nykyisestä suunnittelukulttuurista poikkeavia ratkaisuja. ”Vanhoja hyviä aikoja” haikailevat arkkitehdit leimataan monesti luopioiksi tai mielikuvituksettomiksi tylsimyksiksi, jotka eivät osaa luoda modernia ja innovatiivista uutta arkkitehtuuria.

Onneksi keskustelussa on ollut havaittavissa myös toisenlaisia sävyjä ja valtavirran haastamista. Rakennusalalta löytyy uusia asetelmia, missä kerrostalon tilaajana ja/tai päättäjänä ovatkin tavalliset osakkeenomistajat perinteinen rakennusliikkeen sijaan. Näillä uusilla asiakkailla voi olla hyvinkin erilaiset arvot ja tavoitteet. Voisiko ajatella, että nurkan takaa kurkistava uusvanha arkkitehtuuri olisi vastaisku kammottavalle laatikkotyylille?

Kuva 2. Tänä vuonna valmistuvia asuntoja Helsingin Teollisuuskadulla. Lähde: https://www.yit.fi/asunnot/myytavat-asunnot/helsinki/vallila/konepaja/helsingin-helmer

En tiedä miltä tämä teistä näyttää, mutta yllä olevan tyyliset palikat sotivat ainakin minun esteettistä oikeustajuani vastaan. Näkymä on kaukaakin katsoen surrealistinen, mutta kuvitelkaapa miltä se tuntuu katutasolta, ihmisen kävellessä tällaisen rakennelman vierellä. Ei varmaan tee paljon mieli nostaa katsetta ylös maasta ja tutkia julkisivun aistikkuutta. Tällaista muurimaista ja kulmikasta rakentamista löytyy kuitenkin nykyään melkein joka kaupungista. Olisiko jo aika jättää tämä esteettisesti kyseenalaisen rakentamisen aikakausi taaksemme? Voisiko kauneus jälleen nousta osaksi kaupunkikuvaa?


Kauneus ei ole katsojan silmässä

Arkkitehtuuriin liittyvissä makuasioissa ja erimielisyyksissä nostetaan keskusteluun usein fraasi ”Kauneus on katsojan silmässä”, jolla vedotaan siihen, että jokaisella on omat visuaalisuuteen liittyvät mieltymyksensä. Sananlaskussa on kuitenkin totta vain toinen puoli. Väittämällä ei nimittäin ole ihmisen evoluutioon liittyvää pohjaa. Ihmisen evolutiivisen kehityksen jäljiltä moni asia (usein alitajuisesti) ohjailee meitä ja mieltymyksiämme, vaikka ulkoinen ympäristömme onkin muuttunut radikaalisti. Meillä on siis edelleen olemassa lajimme kehitykseen liittyviä alkukantaisia “muistoja” tai “kaikuja menneisyydestä”, jotka määrittelevät käyttäytymistämme. Nämä tekijät on koodattu syvälle ruumiiseemme ja hermojärjestelmäämme ja ne vaikuttavat meihin aina kun liikumme paikasta toiseen. Niillä on myös merkittävä rooli mieltymysten ja vastenmielisyyden tunteiden luomisessa paikkaan nähden, samoin stressitasoihin ja jopa immuunijärjestelmän toimintaan. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että ihmisellä on edelleen “takaraivossaan” savannieläjän piirteitä, jotka vaikuttavat hänen paikanvalintakriteereihinsä. Haluamme esimerkiksi nähdä, mutta emme tulla nähdyiksi (saalis – saalistaja), tämän vuoksi tunnemme olomme mukavaksi aukion laidalla, mutta emme sen keskellä. Se vaikuttaa mittakaavan ja muotojen aistimiseen jne. Tämän vuoksi kauneus ei olekaan aina “katsojan silmässä”, vaan tietyn tyyppisten paikkojen miellyttävyydelle löytyy biologiset perusteet.

Kuva 3. Meissä on yhä savannieläjän piirteitä. Kuvamuokkaus: M. Varpio

Aihetta on avattu mm. neurotutkija Colin Ellardin kirjassa Places of the Heart sekä Ann Sussmanin ja Justin B. Hollanderin kirjassa Cognitive Architecture: Designing for How We Respond to the Built Environment.

Kevyemmän pikakatsauksen aiheeseen saa vaikka vilkaisemalla seuraavan silmiä avaavan dokumentin nykyarkkitehtuurin suhteesta vanhaan kaupunkirakenteeseen. Jos jaksatte vartin verran katsoa ja kuunnella englannin aksenttia, niin saatatte löytää yhtymäkohtia esimerkiksi Porvoon historialliseen kaupunkirakenteeseen ja kaupungin länsipuolelle esitettyihin uusiin visioihin: YouTube-video “The Lunatic Responsible for Destroying Every Beautiful City in the World”.


Silmä ja mieli

Arkkitehtuurin tulkintaa ja kokemusta on tutkittu myös katseenseurannalla (Eye-Tracking). Koehenkilöille esitettiin erilaisia rakennuksiin ja kaupunkinäkymiin liittyviä kuvia ja seurattiin samalla heidän tiedostamattomia silmänliikkeitään. Tutkimuksissa havaittiin, että koehenkilöt välttelivät tyhjiä, laajoja pintoja, mitäänsanomattomia julkisivuja tai arkkitehtuuria, jossa oli lasia joka sivulla. Niiden sijaan katse hakeutui kontrasteihin aina kun niitä oli tarjolla. Ikkunat, erkkerit, kaaret, kaiteet, ulokkeet, kuviot, muraalit, kuistit ja muut mielenkiintoiset yksityiskohdat vetivät katsetta puoleensa ja loivat kiinnekohtia, ei pelkästään katsomiselle, vaan myös olemiselle. Kysyttäessä ihmiset nimittäin kertoivat tuntevansa olonsa kotoisammaksi ja viihtyisämmäksi sellaisissa paikoissa, joihin heidän katseensa tiedostamatta kohdistui.

Kuva 4. Katse hakeutuu mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. Lähde: https://commonedge.org/wp-content/uploads/2017/11/DevensHouse.jpg

Kauneuden tulkinta

Maankäyttö- ja rakennuslaki ottaa myös kantaa rakentamisen esteettiseen puoleen. Pykälän 117§ mukaan ”rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset”. Vaatimus kaupunkiympäristön kauneudesta kuulostaa perustellulta, mutta on oikeudellisesti pulmallinen. Kuka määrittelee, milloin rakennus on liian ruma lain silmissä? Ei liene yhtään ennakkotapausta, jossa tähän pykälään olisi viitattu, vaikka luulisi, että kohteita olisi kyllä helppo löytää. Jos kauneus arvotetaankin ”katsojan silmän” sijaan psykologisesti hyviksi koetuilla seikoilla kuten muotokielellä, rytmillä, väreillä jne., niin aika monen nykyrakennuksen laillisuus voitaisiin kyseenalaistaa.


Tarkoituksellista lavastusta

Markkinoinnissa ihmisten mielikuviin ja tuntemuksiin liittyvät seikat hyödynnetään yleensä tehokkaasti. Ostoskeskuksissa ja huvittelupaikoissa käytetään uusvanhaa arkkitehtuuria miellyttävän ja positiivisen ilmapiirin luomiseksi. Esimerkiksi Zsar Outlet Village Vaalimaalla on täydellinen lavaste, missä rakennusten takapuoli poikkeaa täysin etupuolesta. Takaosan teollisuushallimainen rakenne mahdollistaa rahtiliikenteen vastaanottamisen ja muut tekniset toiminnot. Etupuoli sen sijaan on yleisölle suunniteltu kulissimaailma, minne on lavastettu Pietarin vanhaa empirekeskustaa mukailevat julkisivut. Teknisesti nämä peltihallit on rakennettu yksikertaisista metallirunkoisista elementtirakenteista, jotka on verhoiltu paikalla levyrapatuilla pastellisävyisillä julkisivuilla, niin että syntyy vaikutelma kylästä tai pikkukaupungin kaduista. Tavoitteena on ollut luoda kävijöille viihtyisä ja mielenkiintoinen ympäristö. Metsän keskelle sijoittuva kauppakeskus holvikaarineen, onttoine marmoripylväsjäljitelmineen, seiniin liimattuine leijonanpääkoristeineen ja luksusliikkeineen synnyttää hieman ristiriitaisen ja absurdin kokemuksen. Tämä on Disney Parkin tyyppinen kermakakku, missä alueen keinotekoisuutta ei yritetäkään kieltää. Mielikuvamarkkinoinnin onnistuminen jää kävijöiden itsensä päätettäväksi.

Kuva 5. Zsar Outlet Village, Vaalimaa. Lähde: Mika Varpio 2019

Mielipiteiden kahtiajako

Ihmisten mielipiteet uusvanhasta rakentamisesta vaihtelevat laidasta laitaan. Kriittisissä kommenteissa uusvanhaa rakentamista syytetään mm. valheelliseksi, epäaidoksi, huijaukseksi, pastissiksi, feikiksi, kulissiksi, lavasteeksi ja kitchiksi. Tyylin arvostelijat korostavat, että uusvanha rakennus vääristelee historiaa ja antaa valheellisen kuvan ympäristöstä. Huomionarvoista on, että kriittisimmät kannanotot uusvanhaa rakentamista kohtaan tulevat monesti arkkitehtien ja suunnittelijoiden suunnalta.

Toista ääripäätä edustavat maallikot ja uusvanhojen rakennusten asukkaat, jotka suhtautuvat uusvanhaan rakennustyyliin yleensä erittäin positiivisesti. Mielipidekyselyissä uusvanhoja rakennuksia kuvataan kauniiksi, idyllisiksi, tunnelmallisiksi ja uusurbaaneita alueita omaleimaiseksi, kylämäiseksi ja yhteisöllisiksi. Monet uusvanhat asuinalueet ovatkin valmistumisensa jälkeen olleet niin suosittuja, että asuntojen hintataso on nopeasti noussut, mutta ne ovat siitä huolimatta säilyttäneet vetovoimansa.


Modernia vai uusvanhaa?

Rakennusten julkisivut vaikuttavat kaupunkikuvaan mitä suurimmassa määrin. Valtaosa nykyisestä kaupunkirakentamisesta tuntuu noudattelevan modernismin periaatteita, kun taas perinteisiä arvoja kunnioittava rakentaminen on selvästi vähäisempää.

Seuraavassa kuvaparissa on kaksi ajankohtaista kaupunkikehitykseen liittyvää suunnitelmaa. Vasemmanpuoleista modernia laatikkoarkkitehtuuria edustavaa rakennusta on esitetty Porvoossa tärkeän näkymäakselin päätepisteeseen. Oikealla näkyvää uusvanhaa kerrostaloa on suunniteltu Tampereelle, missä sitä on ehdotettu purettavan laatikkotalon korvaajaksi. Kummassakin rakennuksessa on kuusi kerrosta. Kummassa sinä haluaisit asua? Kumpi näistä luo viihtyisämpää kaupunkitilaa?

Kuva 6. Vasemmalla Porvooseen, Aleksanterinkadun itäpäähän suunniteltu moderni kerrostalo. Oikealla Allan Strusin Tampereelle suunnittelema uusvanha kerrostalo. Lähde: Porvoon kaupungin suunnitteluaineisto, http://www.aballanstrus.ee/en/work/apartment-houses/apartment-house-finland-2019/

Pientalot vs. kerrostalot

Uusvanha arkkitehtuuri ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö. Uusvanha tyyli on ollut jo pitkään suosittua pientalorakentajien keskuudessa. Rakennusliike Kannustalon mukaan heidän ensimmäinen asuntomessutalonsa Ainola esiteltiin Pietarsaaren asuntomessuilla vuonna 1994. Ainola on omakotitalo, jonka mittasuhteiden ja yksityiskohtien esikuvina käytettiin kolmea 1900-luvun alun huvilatyylistä puutaloa Pohjanlahden rannikolla. Omakotitalo Ainola voitti asuntomessujen yleisöäänestyksen ja aloitti Suomessa ennennäkemättömän perinnetalobuumin.

Kuva 7. Kannustalo Ainola. Lähde: https://www.kannustalo.fi/talomalli/ainola/

Kun rakentaa itselleen, niin ympäristön ilmeeseen ja tunnelmaan kiinnitetään yleensä ihan eri tavalla huomiota kuin rakennusyhtiöiden suunnitelmissa, missä tunnelmaa tärkeämmäksi arvoksi nousevat yleensä kate ja voittomarginaali. Kaupunkiympäristöön suunnitelluissa kerrostaloissa uusvanhan arkkitehtuurin hyödyntäminen onkin ollut hitaampaa. Toisaalta Hollannissa, Englannissa ja Ruotsissa on jo useita asuinalueita, joiden toteuttamisessa on hyödynnetty uusvanhaa rakennustyyliä ja ne ovat saavuttaneet suuren suosion. Suomessa uusvanha kerrostalorakentaminen on kuitenkin ollut selvästi vähäisempää.

Kuva 8. Allan Strusin suunnittelema kerrostalo Tallinnan Kadriorgissa, 2011. Lähde: http://www.aballanstrus.ee/en/work/apartment-houses/apartment-house-kadriorg-2011/

Viitekehys

Olemassa oleva kaupunkitila luo aina lähtökohdat uuden rakentamiselle. Suunnittelun ensisijaisena tavoitteena tulisi olla viihtyisän, toimivan ja miellyttävän asuin- ja toimintaympäristön luominen kaupunkilaisille. Toteutuksessa tulee huomioida suhde ympäröivään luontoon sekä alueen historia. Täydennysrakentaminen antaa aivan eri lähtökohdat rakentamiselle ja ympäristöön sopeutumiselle kuin jonkin uudisalueen luominen. Vaikka uusvanha rakennus voi näyttää ihmissilmää miellyttävältä, kodikkaalta ja tunnelmalliselta ja siinä mielessä houkuttelevalta vaihtoehdolta, niin ei sellaista voi ihan mihin vain sijoittaa. Kohdealueen vieressä ja lähiympäristössä olevan rakennuskannan tyyli ja laatu vaikuttavat myös asiaan. Kyseenalainen ympäristö voisi olla vaikka Vanha Porvoo, missä uusvanha rakentaminen murentaisi historiallisten kerrostumien autenttisuutta ja hämärtäisi ympäristöön kuuluvuutta. Samalla alueen arvopohja heikkenisi. Onnistuneena esimerkkinä voitaisiin mainita Vantaalla sijaitseva Kartanokosken asuinalue, missä vanhan Backaksen kartanon liepeille rakennettiin 2000-luvun alussa uusvanhaa rakennustyyliä noudatteleva uusi kaupunginosa. Kartanonkoskella suunnittelu oli paikkalähtöistä ja perustui alueen historiaan ja Backaksen kartanomiljööseen. Ympäristöllisen kontekstin ja paikan hengen tulisikin olla pohjana sopivan rakentamistyylin valinnalle.

Kuva 9. Kartanonkosken asuinalue Vantaalla on rakennettu uusvanhaan tyyliin. Lähde: https://tengbom.se/app/uploads/sites/4/2017/03/img_2836.jpg

Loppusanat

Joskus voisi olla hyvä matkata ajassa hieman taaksepäin, palata länsimaisen rakentamisen juurille ja pohtia mitkä ovat tuhansien vuosien aikana kertyneet rakennustietoon, -taiteeseen ja -ympäristöön liittyvät sekä ihmissuvun biologiaan ja psykologiaan kytkeytyvät merkitykset ihmiselle. Kannattaisiko jo jättää taakse sata vuotta sitten liikkeelle lähtenyt modernismi ja siitä versonut laatikkokulttuuri? Traditionaaliset näkymät, muotokieli ja ympäristö voivat vastata kauneuden kaipuuseen, viihtyisyyden vaatimuksiin ja tunnelman puutteeseen. Uskon, että nykyisetkin suunnittelijat osaavat kyllä suunnitella kauniita, kestävän kehityksen mukaisia – ja myös esteetikon katsetta kestäviä – rakennuksia, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kaupunkisuunnittelun arvopohjaa tulisi järjestää uudelleen ja määritellä myös rakennusyhtiöille ympäristön viihtyisyyteen liittyviä vaatimuksia, ettei esteettinen suunnittelu aina jäisi taloudellisten arvojen jalkoihin. Pitää osoittaa, että kauneus voi olla myös taloudellisesti hyvä ratkaisu. Hyvälle tunnelmalle on selvästi kysyntää


Lähdeluettelo

Painetut lähteet:

  • Ellard, Colin, 2015, The psychogeography of everyday life, Bellevue Literary Press, ISBN 978-194-265-800-9
  • Sussman Ann, Hollander Justin B., 2014, Cognitive Architecture: Designing for How We Respond to the Built Environment, Taylor & Francis Ltd, ISBN 978-041-572-469-2
  • Donald H. Ruggles, 2018, Beauty, Neuroscience, and Architecture: Timeless Patterns and Their Impact on Our Well-Being, Fibonacci, LLC, ISBN 978-069-292-862-2
  • Ruikka Sanni, 2017, Uutta vanhaa – katsaus uusvanhaan arkkitehtuuriin, kandidaatintyö, Aalto-yliopisto
  • Makkonen Leena, 2012, Modernismia Helsingissä, Helsingin kaupungin suunnitteluvirasto, ISBN 978-952-272-271-3

Nettilähteet:

This Post Has 2 Comments

  1. Hyvin kirjoitettu ja -perusteltu artikkeli! Kysymyksiä, ei puskemista. Kauneus todellakin on katsojan silmässä – mutta vain puoliksi. Siksi kirjoittajan kutsuun tulee vastata: kyllä, haluamme kauniita taloja ja ympäristöjä. Emme jonkun ammattikunnan tai -tahon yksipuolista toistoa. Talot ja arkkitehtuuri ovat ihmisiä ja asukkaita varten. Arkkitehdit ovat palveluammatissa, kuin myös rakennuttajat ja rakennusliikkeet.

  2. Kiitos, mutta ei kiitos. Tulevaisuus ei tarvitse menneisyyttä esikuvakseen; mutta jos haluatte aitoa uusvanhaa, unohtakaa myös sisävessat ja kylpyhuoneet, keskuslämmitys ja sähkö.

Close Menu