Parempi pieni anti kuin suuri lupaus, kuuluu vihtiläinen sananlasku.
Torialueen suunnitelmat lupaavat paljon. Laajan torialueen muuttaminen vetovoimaiseksi ja kotoisaksi kaupunkilaisten yhteiseksi “olohuoneeksi” ei kuitenkaan tule olemaan helppoa. Näyttävissä havainnekuvissa esitettyjen ihmismassojen houkuttelemiseksi tarvitaan muutakin kuin pari toimintoaluetta ja hyvää tahtoa. Riskinä on mittavien investointien jälkeen päätyä siihen, ettei tori kuitenkaan houkuttele riittävästi ihmisiä paikalle.
Koolla on väliä, kun pohditaan torialueiden viihtyisyyttä ja elävyyden kokemusta. Porvoon kauppatori on mittasuhteiltaan varsin iso ja tuntuu sen vuoksi herkästi autiolta ja kylmältä. Alueen mitat ovat rakennusten seinästä seinään noin 115 x 120 m ja pelkän torialueen koko ilman sitä kiertäviä liikenneväyliä noin 90 x 100 m. Siinä mielessä esimerkiksi Rihkamatori (seinästä seinään 70 x 70 m, pelkkä torialue 40 x 40 m) ja Museotori (seinästä seinään 32 x 50 m, pelkkä torialue 20 x 30 m) muodostavat paljon helpomman lähtökohdan viihtyisän ja eläväisen tilan muodostamiselle.
Christopher Alexanderin arkkitehtuurin klassikkoteoksessa ”A Pattern Language” todetaan, että viihtyisän ja intiimin aukion lyhyemmän halkaisijan tulisi olla alle 21 m (70 jalkaa). Se on todella vähän. Samaisessa kirjassa todetaan, että paikka alkaa tuntua autiolta, jos ihmistiheys on vähemmän kuin 1 ihminen per 28 m2. Tämän kaavan perusteella Porvoon torilla pitäisi olla yli 330 ihmistä, ettei tori vaikuttaisi autiolta. Rihkamatorilla riittäisi 57 ihmistä ja Museotorilla vain 22 ihmistä siihen, että paikka tuntuisi eläväiseltä ja aktiiviselta.
Torin mitoitus tällaisen ohjeistuksen perusteella voi tuntua hieman ahdistavalta. Toisaalta monet muutkin tutkimukset ja lähteet korostavat nimenomaan riittävän tiivistä toimintaympäristön kokoa torin tunnelman nostattajana. Koska Porvoon kauppatori on suhteellisen iso, tulee sen jäsentelyssä olla tarkkana. Isolle torialueelle tulee luoda erilaisia toiminnallisia osia, jotka voivat toimia myös osakokonaisuuden aktiivisina soluina. Torin vetovoimaisuuden takaamiseksi ei siis riitä keskeinen sijainti, vaan sen pitää olla myös tilallisesti ja toiminnallisesti ihmisen kokoinen.
Torialueen asemakaavaluonnoksessa ongelmaan on tartuttu jakamalla torialuetta vihervyöhykkeillä ja erilaisilla tiloilla pienempiin toiminnallisiin lohkoihin. Huomioitavaa on, että osa aluerajauksista on esitetty ohjeellisina, jolloin toteuttamiseen jää enemmän pelivaraa. Inhimillisen mittakaavan ja ihmisten riittävän läsnäolon vaikutelman aikaansaaminen on varmasti seikka mihin lopullisessa toteutuksessa pitää kiinnittää erityistä huomiota. Ihmiset tekevät torin.
Asia varmaan avautuu paremmin, kun katsot seuraavan videon.
Lähteet:
Chistopher Alexander et al., 1977, A Pattern Language, Oxford University Press, ISBN 978-0-19-501919-3
Porvoon torin asemakaava (540)
https://www.porvoo.fi/540-tori
Porvoon torin presentaatiomateriaali
https://www.porvoo.fi/library/files/5daea9bced6b97e0ec00001c/ALA_MASU_SITOWISE_PORVOON_TORI.pdf
Paluuviite: Mistä on torin tunnelma tehty? – Porvoon maisemissa
Aikoinaan, kun bussiliikenne oli vielä vilkkaampaa, autoja oli vähemmän ja torikauppa kukoisti vallan eri tavalla kuin nykyään, torilla saattoi jopa olla 300 ihmistä ja tunnelmaa riitti.
Ihmiset ovat laumasieluja ja pyrimme yleensä aina sinne missä on muutenkin paljon ihmisiä. Toisaalta on joskus mukava olla aivan omissa oloissaan, mutta silloin ei välttämättä halua seistä keskellä toria.
Porvoo kaipaa tosiaan jotain, joka saa kansan liikkeelle ja kokoontumaan, mutta en usko, että kauppatori on oikea vastaus siihen ongelmaan. Tori kukoistaa kesällä, jolloin ihmiset saapuvat sinne kahville tapaamaan toisiaan ja ostoksille. Silloin noin kolmanneksella pinta-alasta on ihmisiä viihtyisän mukavasti.
Koko toria ei saada täyteen kuin ehkä järjestämällä Porvoon Päivät 70-luvun tyyliin tai konsertti. Silloinkin tori täyttyisi ihmisistä vain kerran vuodessa…