Julkaistu 10.11.2022 by Mika Varpio
Olen jo parin vuosikymmenen ajan seurannut huolestuneena kuinka kotikaupunkini Porvoon kulttuurihistoriallinen kaupunkiympäristö on pikku hiljaa jäänyt monotonisen arkkitehtuurin, elementtitornien ja massatuotannon jalkoihin. Nykyrakentamista ohjaavat kaupalliset eturyhmät vetoavat talouteen, tehokkuuteen ja uusimpaan muotiin, mutta hienolta kuulostavien myyntipuheiden seuraukset ovat kaupunkilaiselle karut. Upeat, ilmeikkäät ja inhimillisen oloiset vanhat rakennukset ovat jääneet tasapaksujen ja korkeiden betonielementtitalojen varjoon. Samalla ihmisten elinympäristö on muuttunut kylmäksi ja tunteettomaksi. Uudet rakennukset eivät juuri heijasta paikan henkeä vaan ovat pitkälti kopioita naapurikaupunkien uudisrakennuksista. Samanlainen kehityskulku on ollut havaittavissa monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa.
Tästä kehityskulusta huolestuneena olen halunnut selvittää mistä nykyisessä kaupunkirakentamisessa on kysymys, miksi nykyrakentaminen tuntuu häivyttävän kaupungeista niiden monimuotoisuuden, historian ja inhimillisen ilmeen ja miksi nykyään ei enää rakenneta kaunista?
Kirjaprojekti
Nopeasti huomasin, etten ollut ajatuksineni yksin. Moni muukin oli pohtinut samoja asioita ja ollut huolissaan kaupunkiympäristöjen muuttumisesta ja muutoksen vaikutuksesta elämänlaatuumme. Osallistuin useissa medioissa aiheesta käytävään keskusteluun. Seuraus oli, että minua pyydettiin mukaan kirjaprojektiin, jossa joukko eri alojen ammattilaisia pohtii nykyisen kaupunkikehityksen suuntaa. Innostuin oitis aiheesta ja päädyin mukaan kirjan toimituskuntaan.
Kirjan toimituskunnan jäsenenä opin prosessin aikana myös melkoisen määrän kirjan toimittamiseen liittyvistä haasteista, kuten erilaisten tekstien kokoamisesta, oikolukemisesta, kääntämisestä, kustantamisesta, kuvituksesta, taittamisesta, painamisesta, markkinoinnista, rahoittamisesta, myymisestä ja postittamisesta. Seuraavan kirjan toimittaminen on näillä opeilla jo varmasti paljon helpompaa 😅.
Yhteinen teema
Kirjan tekemiseen osallistui toistakymmentä kirjoittajaa, joista kukin lähestyi yhteistä teemaa hieman eri näkökulmasta. Joidenkin lähestymiskulma oli vahvan teoreettinen, joidenkin taas yleisempää pohdintaa. Varsin erilaisista lähtökohdista ja taustoista kummunnut aiheen käsittely tuntui välillä haastavalta, mutta tuotti toisaalta antoisaa vuorovaikutusta ja synnytti rakentavaa keskustelua. Näiden keskustelujen ja pohdintojen lopputuloksena syntyi kirja, missä aiheeseen tartutaan monipuolisesti ja laaja-alaisesti.
Kirjan substanssi
Kirjassa tarkastellaan viihtyisän kaupunkiympäristön osatekijöitä ja kaupungissa aistittavan kauneuden olemusta monesta eri näkökulmasta. Kirjan lähestymiskulma aiheeseen on poikkitieteellinen ja ääneen pääsevät arkkitehtien ohella myös historioitsijat, lääkärit, sosiologit ja monen muun alan ammattilaiset. Olemme kaikki rakennetun ympäristön käyttäjiä, mutta kaupunkiympäristön kehityksestä käytävässä keskustelussa ns. maallikoiden mielipide jää usein toisarvoiseksi. Tässä kirjassa näkemyksiä pyritään nostamaan esiin moniulotteisemmin ja avaamaan rakennetun ympäristön merkitystä ja vaikuttavuutta monialaisemmin.
Aihetta lähestytään historiallisesta perspektiivistä ja pohditaan käynnissä olevan muutoksen syitä ja seurauksia. Aikansa näköinen arkkitehtuurieetos kyseenalaistetaan ja pohditaan vaihtoehtoisia lähestymistapoja aiheeseen. Kaupunkirakenteessa ilmenevän kauneuden olemusta tarkastellaan syväluotaavasti sekä tunnepohjalta että neurofysiologisten faktojen ja tutkimusten pohjalta. Kirjassa analysoidaan myös osallistamista, demokratiaa ja poliittista päätöksentekoa, jotka vaikuttavat kehityksen suuntaan. Käsittelemättä ei jää myöskään kauneuden hinta eli myytti kauniin rakentamisen kalleudesta.
Unohdettu neuroarkkitehtuuri
Nykyrakentamisessa ei aina huomioida riittävästi sitä millaisen henkisen kuorman rakennettu ympäristö muodostaa ihmiselle. Monotoniset kerrostalot ovat edelleen valtavirtaa vaikka niiden negatiivisista heijastusvaikutuksista on tiedetty jo yli 50 vuoden ajan. Miksi tärkeät neuroarkkitehtuuriin liittyvät tutkimustulokset sivuutetaan tai niistä ei välitetä?
Tutkimukset osoittavat, että luonto ja luonnosta johtuvat toimintamallit ohjaavat edelleen vahvasti toimintaamme ja vaikuttavat onnellisuuden ja turvallisuuden tunteeseemme myös urbaanissa ympäristössä. Arkkitehtuurin esteettiset ominaisuudet vaikuttavat mielialaamme, kognitiiviseen toimintaamme, käytökseemme ja jopa henkiseen terveyteemme.
Korkeat yksitoikkoiset kerrostalot aiheuttavat ihmisille stressiä, altistavat käytöshäiriöille ja luovat negatiivisia aistiärsykkeitä. Mittakaavaltaan inhimilliset, monimuotoiset ja detaljirikkaat rakennukset koetaan sen sijaan miellyttäviksi ja viihtyisiksi ympäristöiksi asua ja elää.
Mistä sitten johtuu, että nykyrakentamisessa seurataan edelleen pikemminkin Gropiusstadin kuin Rothenburg ob der Tauberin mallia? Aistiärsykkeiden ja henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta se ei ole oikea suunta.
Kohti parempaa
Kirjassa haastetaan nykyrakentamiseen liittyvä tyylihegemonia ja avataan modernin arkkitehtuurin kokemiseen liittyviä ongelmia neuropsykologian ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Samalla pyritään nostamaan esiin vaihtoehtoisia kehityspolkuja, jotka voisivat olla ihmiselle toimivampia, viihtyisämpiä ja henkisesti vähemmän kuormittavia.
Nyt kun yhä useampi kaupunkilainen ottaa osaa kaupunkikehityksestä käytävään keskusteluun, tulisi myös kuntapolitiikassa toimivien ja kaavoituksesta päättävien tahojen tutustua aiheeseen pintaa syvemmältä. Toivon, että kirja avaa uusia näkökulmia aiheeseen ja on osaltaan luomassa pohjaa rakentavalle keskustelulle.
Kirjan kotisivut http://www.kohti-kauniimpaa-kaupunkia.fi
