{"id":1509,"date":"2021-04-29T05:05:40","date_gmt":"2021-04-29T05:05:40","guid":{"rendered":"http:\/\/aistimaa.fi\/blog\/?p=1509"},"modified":"2022-06-16T04:54:51","modified_gmt":"2022-06-16T04:54:51","slug":"kauneuden-kokeminen-rakennetussa-ymparistossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/aistimaa.fi\/blog\/kauneuden-kokeminen-rakennetussa-ymparistossa\/","title":{"rendered":"Kauneuden kokeminen rakennetussa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Usein viitataan kuluneeseen sanontaan \u201dkauneus on katsojan silm\u00e4ss\u00e4<\/em>\u201d, kun estetiikasta ja tyyliseikoista syntyy erimielisyytt\u00e4 ja halutaan puolustella omaa n\u00e4kemyst\u00e4. Silloin ei useinkaan osata tai haluta perustella asiaa muulla tavoin kuin vetoamalla omaan tulkintaan kohteen tuottamista mielikuvista ja esteettisist\u00e4 arvoista. Kyse on t\u00e4ll\u00f6in aina subjektiivisesta l\u00e4hestymistavasta. Jos ottaa aiheeseen tieteellisen l\u00e4hestymistavan voidaan asioita kuitenkin pyrki\u00e4 tarkastelemaan my\u00f6s objektiivisesti.<\/p>\n\n\n\n

Olen k\u00e4sitellyt aihetta lyhyesti my\u00f6s toisessa blogissani<\/a>, mutta avaan arkkitehtuuriin liittyv\u00e4n kauneuden kokemiseen kytkeytyvi\u00e4 perusteita ja k\u00e4sitett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n laajemmin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 1<\/strong>. Makuasioista k\u00e4yd\u00e4\u00e4n joskus kiivastakin v\u00e4ittely\u00e4. Kuvamuokkaus M. Varpio 2021<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


Makuasioita?<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kaikki aistein koettava vaikuttaa mielikuviin ja tunteisiin. Ihmisen kulttuuritaustalla on ratkaiseva vaikutus yksil\u00f6llisen mielikuvan syntymisess\u00e4. Siihen vaikuttavat ihmisen omat l\u00e4ht\u00f6kohdat: mink\u00e4laisia vaikutteita h\u00e4n on lapsuudessa saanut ja omaksunut, miss\u00e4 ja mit\u00e4 h\u00e4n on opiskellut, miss\u00e4 ty\u00f6skennellyt, mink\u00e4lainen vaikutus yst\u00e4v\u00e4- ja tuttavapiirill\u00e4 on ollut h\u00e4nen k\u00e4sitystens\u00e4 muodostumiseen, mink\u00e4laiset arvot h\u00e4n kokee t\u00e4rkeiksi jne. N\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6lliset kokemukset ja tuntemukset ovat kuitenkin \u201dvain\u201d kyseisen yksil\u00f6n subjektiivisia mielikuvia, eik\u00e4 niit\u00e4 voi sellaisenaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yleisp\u00e4tev\u00e4n totuuden julistamiseen. Jos n\u00e4kemysten vertailu perustuu vain yksil\u00f6lliseen mielipiteeseen, tulee keskustelusta helposti \u201djuupas-eip\u00e4s\u201d v\u00e4ittely\u00e4, joka ei johda mihink\u00e4\u00e4n. Objektiivisen arvion tekemiseksi olisikin hyv\u00e4 laajentaa perspektiivi\u00e4 ja pyrki\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n asiat moniulotteisemmin, laajemman ihmisjoukon tuntemusten ja tieteellisen n\u00e4k\u00f6kulman kautta. Silloin voidaan puhua kattavammasta ymm\u00e4rryksest\u00e4 ulkoisten aistimusten synnytt\u00e4mi\u00e4 mielikuvia kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 2.<\/strong> Kauneuden kokemus syntyy aivoissa. M. Varpio 2021<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


Kauneuden kokemus syntyy aivoissa<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Tunteiden k\u00e4sittely sijaitsee aivojen primitiivisemm\u00e4ll\u00e4 alueella, ns. matelija-aivoissa. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t vanhimmat rakenteet, kuten limbinen j\u00e4rjestelm\u00e4<\/a>, joka on vastuussa tunneper\u00e4isten prosessien s\u00e4\u00e4telemisest\u00e4. Limbinen j\u00e4rjestelm\u00e4 on suoraan yhteydess\u00e4 etuaivolohkoon, rakenteisiin, joihin liittyy monimutkaisempia ajatusprosesseja. Otsalohkojen sis\u00e4osissa sijaitsee hippokampus, joka osallistuu esineiden visuaalisen tiedon prosessointiin (Ellard, 2015, s. 42). Hippokampuksen alue sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 nelj\u00e4\u00e4 hermosolutyyppi\u00e4, jotka yhdess\u00e4 muodostavat nis\u00e4kk\u00e4iden navigointij\u00e4rjestelm\u00e4n ytimen. Hippokampuksen erilaiset solut tarjoavat tietoja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6n sijainnista, et\u00e4isyydest\u00e4 ja geometriasta ja luovat er\u00e4\u00e4nlaisen kognitiivisen kartan ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 (Spiers & Barry, 2015). Tutkimusten mukaan onnellisuuden ja hyv\u00e4nolon tunteeseen liittyv\u00e4 aktiivisuus liittyy erityisesti vasempaan etuaivolohkoon (Montgomery, 2015, s. 29). Siell\u00e4 muodostuu my\u00f6s k\u00e4sitys siit\u00e4 mist\u00e4 pid\u00e4mme ja mist\u00e4 emme pid\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mielikuvan syntymisest\u00e4 vastaa suurelta osin n\u00e4k\u00f6aisti, mutta muillakin aisteilla on vaikutusta asiaan. Haju-, maku- ja tuntoaistin vastaanottamat \u00e4rsykkeet voivat vahvistaa tai heikent\u00e4\u00e4 n\u00e4k\u00f6aistin luomaa mielikuvaa. Tuoksut vaikuttavat henkil\u00f6n tunnepohjaiseen reaktioon rakennuksesta. Jos rakennuksesta esimerkiksi leijuu voimakas kahvin tuoksu, se voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 muistikuvia aiemmista kokemuksista. \u00c4\u00e4nimaisema on my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa kokemisessa. \u00c4\u00e4nen kaiku, t\u00e4ytel\u00e4isyys ja monitahoisuus antavat ihmiselle t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tietoa tilan koon ja muodon hahmottamiseksi. Tuntoaistilla voidaan kokea esimerkiksi rakennuksen materiaaleja ja l\u00e4mp\u00f6tilaa. Rakennuksen l\u00e4mp\u00f6tila voi vaikuttaa ihmisen mukavuuteen, tunnetilaan ja kauneuden kokemukseen. (Coburn et.al. 2017)<\/p>\n\n\n\n

Pohdi esimerkiksi seuraavaa ajatusleikki\u00e4: Saat eteesi kauniin mansikkakakun, mink\u00e4 kermakuorrutus ja kes\u00e4isen punaiset mansikat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t niin herkullisilta, ettet malttaisi odottaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4set haukkaamaan siit\u00e4 palasen. Samalla nen\u00e4\u00e4si kuitenkin tulvahtaa vastenmielinen l\u00f6yhk\u00e4, joka muistuttaa m\u00e4t\u00e4\u00e4 kananmunaa. Kun koetat ottaa lusikalla palan kakusta, saat kipunoivan s\u00e4hk\u00f6iskun sormiisi ja kun vihdoin saat palan kakkua suuhusi, maistuu se vastoin kaikkia odotuksia suolaiselta ja h\u00e4rskiintyneelt\u00e4. Mielikuvasi kakusta ei varmasti ole en\u00e4\u00e4 niin kaunis, kuin mit\u00e4 pelk\u00e4n n\u00e4k\u00f6aistin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4 kuva antoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 3.<\/em><\/strong> \u201dMoni kakku p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaunis\u2026\u201d. L\u00e4hde: https:\/\/pixabay.com\/photos\/strawberries-cake-dessert-sweet-5842027\/<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


Evoluutio ja alitajunta<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Ihmiskunta on geneettisesti ohjelmoitu tavoittelemaan kahta asiaa: toisaalta henkiinj\u00e4\u00e4mist\u00e4, toisaalta nautintoa tai mielihyv\u00e4\u00e4 (Ruggles, 2017, s. 9). Vaikka ulkoinen ymp\u00e4rist\u00f6mme on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti, ihmisen evolutiivisen kehityksen j\u00e4ljilt\u00e4 moni asia (usein alitajuisesti) ohjailee meit\u00e4 ja mieltymyksi\u00e4mme. Meill\u00e4 on edelleen lajimme kehitykseen liittyvi\u00e4 alkukantaisia \u201cmuistoja\u201d tai \u201ckaikuja menneisyydest\u00e4\u201d, jotka m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4mme. N\u00e4m\u00e4 tekij\u00e4t on koodattu syv\u00e4lle ruumiiseemme ja hermoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4mme, ja ne vaikuttavat meihin aina kun liikumme paikasta toiseen. Niill\u00e4 on my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 rooli paikkaan liittyvien mieltymysten ja vastenmielisyyden tunteiden luomisessa, samoin ne vaikuttavat stressitasoihin ja jopa immuunij\u00e4rjestelm\u00e4n toimintaan (Ellard, 2015, s. 31-35).<\/p>\n\n\n\n

Yksinkertaistaen voisi sanoa, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 on edelleen \u201ctakaraivossaan\u201d savanniel\u00e4j\u00e4n piirteit\u00e4, jotka vaikuttavat h\u00e4nen paikanvalintakriteereihins\u00e4. Viihdymme esimerkiksi paremmin avoimen aukion reunoilla kuin sen keskell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 juontaa juurensa siihen, ett\u00e4 olimme helpompi saalis savannin keskell\u00e4 kuin sen reunoilla, jonkin puun alla v\u00e4h\u00e4n piilossa, mist\u00e4 itse n\u00e4imme hyvin, mutta mist\u00e4 meit\u00e4 ei niin helposti n\u00e4hty tai voitu saalistaa. Hermoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4mme koodatut tekij\u00e4t vaikuttavat my\u00f6s esimerkiksi mittakaavan ja muotojen aistimiseen. Kaipaamme edelleen n\u00e4kymi\u00e4 ja luonnollisia muotoja, jotka olisivat vahvistaneet henkiinj\u00e4\u00e4misemme mahdollisuuksia tuhansia vuosia sitten. N\u00e4m\u00e4 tekij\u00e4t vaikuttavat edelleen l\u00e4hes kaikkeen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseemme, esimerkiksi siihen miss\u00e4 haluamme k\u00e4vell\u00e4 ja istua, mihin suuntaamme katseemme ja kuinka organisoimme el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Riippuvuus luonnosta luo edelleen perustan el\u00e4misemme rakenteelle (Ellard, 2015, s. 51, Montgomery, 2015, s. 114). T\u00e4m\u00e4n vuoksi kauneus ei olekaan aina \u201ckatsojan silm\u00e4ss\u00e4\u201d, vaan tietyn tyyppisten paikkojen miellytt\u00e4vyydelle l\u00f6ytyy biologiset perusteet.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 4<\/em><\/strong>. Meiss\u00e4 on yh\u00e4 savanniel\u00e4j\u00e4n piirteit\u00e4. Kuvamuokkaus: M. Varpio<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


Neuropsykologia, neuroarkkitehtuuri ja psykologian maantiede<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Neuropsykologia (neuropsychology) on tieteenala, joka tutkii aivojen vaikutusta ihmisen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen, vireystilaan ja kognitiivisen suorituskykyyn. Neuroarkkitehtuuri (neuroarchitecture) on neurotieteen ja arkkitehtuurin v\u00e4liin sijoittuva tutkimuskentt\u00e4, jossa tarkastellaan arkkitehtonisten kokemusten vaikutusta ihmismieleen (Coburn et.al. 2017). Psykologinen maantiede (psychogeography) limittyy edellisiin ja siin\u00e4kin tutkitaan ymp\u00e4rist\u00f6n vaikutusta ajatteluumme.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 mainittuihin tieteenaloihin liittyv\u00e4t tutkimukset osoittavat, ett\u00e4 luonto ja luonnosta johtuvat toimintamallit ohjaavat edelleen vahvasti toimintaamme ja vaikuttavat onnellisuuden ja turvallisuuden tunteeseemme my\u00f6s urbaanissa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 (Ellard, 2015, s. 36-37). Arkkitehtuurin esteettiset ominaisuudet vaikuttavat mielialaamme, kognitiiviseen toimintaamme, k\u00e4yt\u00f6kseemme ja jopa henkiseen terveyteemme (Coburn at.al. 2017). Pid\u00e4mme alitajuisesti muodoista, joita muutenkin esiintyy luonnossa: py\u00f6re\u00e4t, kaarevat, rytmikk\u00e4\u00e4t, kerrannaiset, symmetriset, kompleksiset ja fraktaalit muodot vet\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 puoleensa. Fraktaalit ovat muotoja tai rakenteita, jotka ovat osittain tai kokonaan itsens\u00e4 kaltaisia eri mittakaavoissa. Fraktaalit tarjoavat toistuvaa rytmi\u00e4, mik\u00e4 linkittyy suoraan biologiseen rakenteeseemme, mink\u00e4 vuoksi fraktaaleja kuvioita katsoessa koettu harmonian tunne synnytt\u00e4\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4 ja se koetaan kauniina (Ruggles, 2017, s. 23).<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 5.<\/em><\/strong> Fraktaalinen muoto, joka toistaa itse\u00e4\u00e4n eri mittakaavoissa
<\/em>https:\/\/upload.wikimedia.org\/wikipedia\/commons\/f\/fb\/Mandel_zoom_13_satellite_seehorse_tail_with_julia_island.jpg<\/em><\/a><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Sen sijaan suorakulmaiset, tasaiset, monotoniset, levym\u00e4iset ja ter\u00e4v\u00e4t muodot ovat ihmiselle ongelmallisia. Ne ovat luonnottomia, eik\u00e4 niiss\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n kiinnekohtaa, mihin silm\u00e4 voisi orientoitua. Suoria linjoja ja ter\u00e4vi\u00e4 kulmia pidet\u00e4\u00e4n paitsi v\u00e4hemm\u00e4n kauniina, niiden keskell\u00e4 asumisella voi my\u00f6s olla isoja vaikutuksia k\u00e4yt\u00f6kseemme (Ellard, 2015, s. 134). Suorakulmaiset, tasaiset betoni-lasipinnat ovat tylsi\u00e4 ja virikkeett\u00f6mi\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ruoki mielikuvitustamme.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 6.<\/em><\/strong> Tyls\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen rakennus. https:\/\/upload.wikimedia.org\/wikipedia\/commons\/8\/88\/2006-03-25_-_London_-_Boring_Building_Reflected_in_Boring_Building_%284888195335%29.jpg<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

El\u00e4v\u00e4n rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n kauneuteen liittyv\u00e4t monimuotoisuus, inhimillinen mittakaava, k\u00e4velt\u00e4vyys ja hallittavuuden sek\u00e4 identiteetin tunteet. Identiteetin tulisi l\u00f6yty\u00e4 kaupunkirakenteen kaikilta tasoilta (oma koti, naapurusto, l\u00e4hikorttelit, kaupunginosa, kaupunki) (Sim, 2019, s. 213, 224-225). Hyv\u00e4 kaupunkirakenne on arkkitehtuurinen kokonaisuus, miss\u00e4 mittasuhteet, materiaalit, v\u00e4rit ja yksityiskohdat voimistavat ja rikastavat tilan muita ominaisuuksia. Kaikki aistit ovat mukana muokkaamassa t\u00e4t\u00e4 mielikuvaa. (Gehl, 2010, s. 177-178)<\/p>\n\n\n\n

Rakennusten julkisivujen alimmalla kerroksella on merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus kaupunkitilan kokemiseen. Ihmiset mielell\u00e4\u00e4n k\u00e4velev\u00e4t ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, jossa on avoimia, vuorovaikutteisia ja el\u00e4v\u00e4isi\u00e4 julkisivuja. Lis\u00e4ksi muukin k\u00e4ytt\u00e4ytyminen ja tekeminen muuttuvat t\u00e4llaisissa paikoissa. Ihmiset pys\u00e4htyv\u00e4t, katselevat ymp\u00e4rilleen ja imev\u00e4t positiivia \u00e4rsykkeit\u00e4 aivojen mielihyv\u00e4keskukseen. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 he todella haluavat olla siell\u00e4. (Ellard, 2015, s. 110)<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 7.<\/em><\/strong> Kaunis rakennus, jonka virikkeellinen katutaso vet\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 puoleensa. https:\/\/pixabay.com\/photos\/streetscape-pedestrians-people-3392982\/<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


Silm\u00e4 ja mieli<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Arkkitehtuurin kokemista ja tulkintaa on tutkittu my\u00f6s katseenseurannalla (Eye-Tracking). Koehenkil\u00f6ille esitettiin erilaisia rakennuksiin ja kaupunkin\u00e4kymiin liittyvi\u00e4 kuvia ja seurattiin samalla heid\u00e4n tiedostamattomia silm\u00e4nliikkeit\u00e4\u00e4n. Tutkimuksissa havaittiin, ett\u00e4 koehenkil\u00f6t v\u00e4ltteliv\u00e4t tyhji\u00e4, laajoja pintoja, mit\u00e4\u00e4nsanomattomia julkisivuja tai arkkitehtuuria, jossa oli lasia joka sivulla. Niiden sijaan katse hakeutui kontrasteihin aina kun niit\u00e4 oli tarjolla. Ikkunat, erkkerit, kaaret, kaiteet, ulokkeet, kuviot, muraalit, kuistit ja muut mielenkiintoiset yksityiskohdat vetiv\u00e4t katsetta puoleensa ja loivat kiinnekohtia, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n katsomiselle, vaan my\u00f6s olemiselle. Kysytt\u00e4ess\u00e4 ihmiset nimitt\u00e4in kertoivat tuntevansa olonsa kotoisammaksi ja viihtyis\u00e4mm\u00e4ksi sellaisissa paikoissa, joihin heid\u00e4n katseensa tiedostamatta kohdistui.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 8<\/strong>. Katse hakeutuu mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. L\u00e4hde: <\/em>https:\/\/commonedge.org\/wp-content\/uploads\/2017\/11\/DevensHouse.jpg<\/em><\/a><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


Luonnosta erkaantuminen<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Ihmiskunta on rakentanut kaupunkeja jo 5000 vuotta. Suurimman osan t\u00e4st\u00e4 ajasta rakentamista ovat ohjanneet luonnon lait ja dynamiikka. Vasta teollisen vallankumouksen j\u00e4lkeen, viimeisen 200 vuoden aikana, on suunnittelufilosofia muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti. Teknologia ja koneet mahdollistivat tehdastuotannon ja kaupunkien nopean kasvun. Rakennusmateriaalit muuttuivat kivest\u00e4, savesta, maasta ja puusta betoniksi, lasiksi, lasikuiduksi ja muoviksi.<\/p>\n\n\n\n

Tekniikka on suonut meille lukuisia arjen askareita helpottavia laitteita, mutta samalla se on et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4nyt meit\u00e4 luonnonymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Itse ajavat autot ja gps-paikannuslaitteet ohjaavat meit\u00e4 paikasta toiseen ilman ett\u00e4 meid\u00e4n tarvitsee itse tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Meid\u00e4n ei ole en\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 painaa mieleemme maamerkkej\u00e4 tai opetella karttojen lukemista ja suunnistamista. Meid\u00e4n ei tarvitse osata tulkita luonnon merkkej\u00e4 s\u00e4\u00e4n muuttumisesta, koska \u00e4lypuhelin tarjoaa kaikki tiedot ulottuvillemme k\u00e4den k\u00e4\u00e4nteess\u00e4. Maaseudun ja kaupungin suhde on h\u00e4m\u00e4rtynyt ja kaupan einesosastolta ruokansa hakevan kaupunkilaisen voi olla vaikea hahmottaa koko tuotantoketjua.<\/p>\n\n\n\n

Viimeisten vuosikymmenten aikana sosiaalisen median kautta tapahtuva vuorovaikutus ja Pok\u00e9mon Go<\/a> -tyyppiset pelit ovat lis\u00e4nneet elinymp\u00e4rist\u00f6mme kokemista virtuaalisena ja kontakti reaalimaailmaan on h\u00e4m\u00e4rtynyt. Emme kiinnit\u00e4 luonnolliseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme en\u00e4\u00e4 niin suurta huomiota kuin muutama sata vuotta sitten, vaikka toisaalta esimerkiksi geok\u00e4tk\u00f6ily onkin voinut parantaa luontokontaktia. Nykyihminen kokee kaupunkitilan joka tapauksessa hyvin eri tavalla kuin lajitoverinsa jokunen sata tai tuhat vuotta aikaisemmin. (Mondschein, 2020, s. 123, 134, 136)<\/p>\n\n\n\n

Luonnossa kaikki on tasapainossa, mutta nyky\u00e4\u00e4n pystymme rakentamaan t\u00e4ysin luonnottomia ja ep\u00e4suhtaisia rakennelmia, jotka tuntuvat uhmaavan luonnonlakeja. El\u00e4mme virtuaalimaailmassa, miss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n vaikutus on minimoitu.<\/p>\n\n\n\n

Tekniset edistysaskeleet ja kaupunkitilassa tapahtuneet muutokset eiv\u00e4t kuitenkaan ole vaikuttaneet geneettiseen perim\u00e4\u00e4mme. Olemme henkisesti edelleen sidoksissa luontoperim\u00e4\u00e4mme, vaikka v\u00e4h\u00e4ttelisimmekin sen merkityst\u00e4 tai emme sit\u00e4 itse tiedostaisikaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 9.<\/strong> Ihminen kiinnitt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n huomiota ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Kuval\u00e4hde: https:\/\/libreshot.com\/hu\/walking-with-mobile-phone\/<\/a><\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


Paradigman muutos<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Jo ennen ajanlaskun alkua roomalainen arkkitehti Vitruvius<\/a> m\u00e4\u00e4ritteli arkkitehtuurin peruskomponenteiksi kauneuden (tai houkuttelevuuden), kest\u00e4vyyden ja k\u00e4ytett\u00e4vyyden (venustas<\/em>, firmitas<\/em>, utilitas<\/em>). Vitruviuksen kirjoittama kirja De Architectura<\/a> linjasi suunnitteluihanteita ja tavoitteita renessanssista aina teolliseen vallankumoukseen asti. Arkkitehdit pitiv\u00e4t kirjaa k\u00e4ytt\u00f6oppaana ja ammattinsa ”raamattuna”. Vitruviuksen suunnitteluperiaatteet ohjasivat mm. Andrea Palladiota<\/a> h\u00e4nen Venetsialaisiin huviloihinsa, Filippo Brunelleschi\u00e4<\/a> h\u00e4nen Firenzel\u00e4iseen kupoliinsa ja Leonardo da Vinci\u00e4<\/a> piirustukseen Vitruviuksen miehest\u00e4. (Myles, 2014)<\/p>\n\n\n\n

Vitruviuksen periaatteet ohjasivat arkkitehtuuria yli 2000 vuotta, kunnes modernistinen liike syrj\u00e4ytti ne 1900-luvun alkupuolella. Modernistinen liike syntyi vastavoimana 1800-luvun lopun historiallisille ja konservatiivisille traditioille. Liike asetti arkkitehtuurin uusiksi tavoitteiksi muodon, hy\u00f6dyllisyyden ja k\u00e4dentaidon (form<\/em>, utility<\/em>, craft<\/em>) ja sivuutti kauneuden tavoittelun yhten\u00e4 suunnittelun p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 (Ruggles, 2017, s. 1, 78, Malego, 2020, s. 29). Modernismin my\u00f6t\u00e4 arkkitehtuurissa hyl\u00e4ttiin historialliset tyylit ja koristeellisuus. Muotoja yksinkertaistettiin ja \u201dtarpeettomat yksityiskohdat\u201d poistettiin. Arkkitehtuurissa tavoiteltiin puhtaita geometrisi\u00e4 linjoja ja muoto alistettiin k\u00e4ytt\u00f6tarkoitukselle. Monet modernistisen suunnittelun teemat n\u00e4kyv\u00e4t edelleen nykyarkkitehtuurin valtavirrassa, vaikka aiempi dogmatismi onkin jo saanut antaa tilaa muille tyyleille.<\/p>\n\n\n\n


Koulutuksen merkitys<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Kunkin arkkitehtisukupolven suhtautumista rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n muokataan jo koulutusvaiheessa ohjaamalla mielikuvia hyv\u00e4st\u00e4 rakentamisesta \u201doikeaan\u201d suuntaan. Toisaalta arviomme \u201dhyv\u00e4st\u00e4\u201d ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 voi muodostua t\u00e4ysin subjektiivisesti. Siihen vaikuttavat aivojemme saamat impulssit muistoista, kulttuurista ja mielikuvista. Konsepti hyv\u00e4st\u00e4 rakennuksesta tai ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 voikin olla j\u00e4lkikuva menneisyytemme mukavista muistoista. Se voi olla my\u00f6s median luomia mielikuvia tai rationaalista analyysia siit\u00e4, miten nuo rakenteet vaikuttavat el\u00e4m\u00e4\u00e4mme (Montgomery, 2015, s. 92).<\/p>\n\n\n\n

Arkkitehtuurin opinnoissa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi koko joukko erilaisia rakennustyylej\u00e4 ja rakennushistoriaa sek\u00e4 pohditaan niiden taustaa, merkityst\u00e4 ja vaikuttavuutta. Neuroarkkitehtuuri on kuitenkin toistaiseksi unohdettu alue (Goldhagen, 2017, s. 34). Koulutus ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olekaan riitt\u00e4v\u00e4n monipuolista siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, miten rakennettu ymp\u00e4rist\u00f6 vaikuttaa meihin psyyken tasolla.<\/p>\n\n\n\n

Kun itse opiskelin Aalto-yliopistossa arkkitehtuuria, taidehistoriaa ja kaupunkisuunnittelua, ei opinto-ohjelman kurssipaletista l\u00f6ytynyt yht\u00e4\u00e4n kurssia neurotieteest\u00e4. Olen sittemmin omatoimisesti tutustunut laajaan valikoimaan alan kirjallisuutta ja tutkimustietoa. Se on avannut aivan uusia ovia arkkitehtuurin ja rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n ymm\u00e4rt\u00e4miseen ja arvottamiseen. Mielest\u00e4ni neuroarkkitehtuuri lis\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 sen suhteen, miten arkkitehtuuri koetaan (my\u00f6s asiantuntijapiirien ulkopuolella). Aihe olisikin hyv\u00e4 saada osaksi tulevien suunnittelijoiden opetusohjelmaa.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong>
\u2014<\/strong><\/p>\n\n\n\n