Julkaistu 7.5.2023 by Mika Varpio
Kaupunkitilan laadusta käytävässä keskustelussa arvottamiseen liittyvät mielipiteet poikkeavat usein toisistaan ja ovat välillä jopa täysin vastakkaisia. Yhden mielestä kaunis ja tyylikäs rakennus on toisen mielestä ruma ja luotaantyöntävä. Yksilöllisten näkemysten välillä saattaa vallita sovittamaton ristiriita, mikä kärjistyy – etenkin sosiaalisessa mediassa – usein tuloksettomaksi väittelyksi.
Mitä julkisemmasta tilasta on kysymys, sitä tärkeämpää olisi, että arvottamista tehtäisiin mahdollisimman laaja-alaisesti, eikä kenenkään yksittäisen henkilön tai eturyhmän mielipide dominoisi keskustelua tai päätöksentekoa, riippumatta siitä onko kyseinen taho suunnitteleva arkkitehti, rakennusyhtiön edustaja, markkinoija, kaavoittaja, lupaviranomainen, päättäjä tai tavallinen kaupunkilainen.
Subjektiivinen mielipide
Silloin kun puhutaan yksittäisten ihmisten mielipiteistä, puhutaan aina subjektiivisesta näkemyksestä, joka heijastaa lausujansa mielenmaisemaa ja henkilöhistoriaa. Siihen vaikuttaa henkilön koko elämän mittainen kokemuskertymä: missä hän on viettänyt lapsuutensa, minkälaisessa kodissa on kasvanut, minkälainen on ollut vanhempien aatemaailma, minkälainen lapsuusympäristö on fyysisesti ollut – onko esimerkiksi asunut kaupungissa vai maaseudulla, missä hän on käynyt koulunsa, mitä alaa hän on opiskellut, mitä hän tekee töikseen, millainen on ollut hänen ystäväpiirinsä tai työyhteisönsä vaikutus, missä hän on matkustellut ja millaisiin kulttuureihin hän on tutustunut, millaisia kokemuksia ja elämyksiä hän on elämänsä aikana kohdannut, miten avara tai sulkeutunut maailmankatsomus henkilölle on kokemustensa myötä muodostunut jne.
Kaikki elämän aikana kertynyt tieto ja kokemukset taltioituvat ihmisen muistiin, osa lyhyeksi ja osa pitemmäksi aikaa. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat kyseisen henkilön aivojen ”referenssipankkiin”, mihin jokainen kyseisen henkilön uusi kokemus vertautuu. Ilman elämän aikana kertynyttä tietoa emme voisi – vertailutiedon puuttuessa – arvioida uusia kokemuksia lainkaan. Joutuisimme aina lähtemään puhtaalta pöydältä, kuten vastasyntynyt vauva.
Aivot ovat plastinen ja muokkautuva elin. Ihminen omaksuu jatkuvasti uutta tietoa ympäristöstään ja uusi tieto korvaa myös alati vanhaa. Vanhat muistot aivojen ”kovalevyn” reunamilla haalistuvat, kun uusi tieto syrjäyttää niitä. Näin ihmisen mielenmaisema ja ympäristön kokemiseen liittyvät tekijät muuttuvat myös ajan myötä. Sama henkilö voi siis suhtautua ympäristön aistiärsykkeisiin eri tavalla eri vaiheissa elämänpolkuaan.1
Suuri osa aivojemme kovalevylle tallentuvasta tiedosta imeytyy mieleemme alitajuisten prosessien kautta, emmekä välttämättä pysty tätä tietoa sanallistamaan. Juuri tästä henkilökohtaisesta suhtautumisesta ympäröivään maailmaan juontaa juurensa myös sanonta ”kauneus on katsojan silmässä”, jolla viitataan yksilölliseen mielipiteeseen kauneuden tulkinnassa.
”Havainto ei vastoin yleistä käsitystä ole aistien autonominen ja mekaaninen seuraamus: sitä määrittelevät ne merkitykset, joita tiedostamattomasti heijastamme havaittuun ilmiöön, ja havainto sulautuu yhteen näiden kuviteltujen mielikuvien kanssa.”
Juhani Pallasmaa, 2012
Aineelliset ja aineettomat arvot
Rakennettuun ympäristöön liittyvät aineelliset arvot ja muuttujat, kuten rakennuskustannukset, kerrosneliöt, huoneistoala, parkkipaikkojen määrä, liikenteelliset vaikutukset, meluarvot, korttelitehokkuus, viherpinta-ala, ym. voidaan usein esittää selkeinä matemaattisina laskelmina ja taulukoina missä isompi (tai pienempi) luku on parempi. Ne jättävät yleensä melko vähän tulkinnanvaraa arvotukseen.
Aineettomiin arvoihin, kuten ympäristön viihtyisyyteen, tunnelmaan tai kauneuteen liittyviä tekijöitä on paljon haastavampi arvottaa. Niiden ympärillä käytävään keskusteluun liittyy huomattava määrä ristiriitaisia tulkintoja ja mielipiteitä. Osaltaan tämä johtuu siitä, että asioiden syy–seuraus suhteet ovat monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia.
Väitteet ”Kaunis ympäristö parantaa kuntataloutta”, ”Monotoniset julkisivut aiheuttavat masennusta” tai ”Korkea ja tiivis rakentaminen heikentää ihmisten terveyttä” saattavat kuulostaa erikoisilta. Miten kauneus voidaan muuntaa euroiksi? Mitä tekemistä julkisivujen laadulla on masennuksen kanssa? Miten rakennusten korkeus tai kaupunkien tiiviys vaikuttavat ihmisten terveyteen? Nämä eivät ole lainkaan niin selviä hahmotettavia, kuin kerrosneliöt tai korttelitehokkuus, jotka voidaan esittää yksiselitteisinä tilastoina ja numeroina. Uusi tutkimustieto valottaa kuitenkin myös aineettomien tekijöiden merkitystä ja niiden huomattavaa vaikutusta ihmisten hyvinvointiin.1-11,18
We shape our buildings; thereafter they shape us
Winston Churchill, 1943
Maallikot vs. ammattilaiset
Aistimme ympäristöämme pääosin alitajuisesti, jolloin emme välttämättä kykene tietoisesti pukemaan tuntemuksiamme sanoiksi. ”Se vain tuntuu siltä” on aika yleinen perustelu, kun kysytään, miksi jokin rakennus vaikuttaa ihmiseen jollain tapaa. Arkkitehdit ja maallikot (rakennusalan ulkopuoliset ihmiset) suhtautuvat toisinaan eri tavalla rakennetun ympäristön tulkintaan. Arkkitehdeille on usein tärkeää, että tuntemukset kyetään pukemaan sanoiksi ja taustoittamaan mielipide riittävän asiantuntevasti. Keskusteluissa on ollut havaittavissa, että maallikoiden näkemyksiä ei ammattipiireissä välttämättä arvosteta, koska maallikot eivät kykene perustelemaan mielipiteitään tieteellisesti tai taiteellisesti riittävän analyyttisesti. Ammattilaisten taholta kuulee närkästyneitä kannanottoja ja toteamuksia siitä, että keskustelu on liian pinnallista, vähäarvoista tai populistista ja vaaditaan parempia perusteluita ja syvällisempää analyysiä.
Tämä voi kuitenkin olla kohtuuton vaatimus.
Olisi aika erikoista, jos lääkäri edellyttäisi potilaalta oikeaoppisen lääketieteellisen termistön käyttöä, ennen kuin voi vakavissaan keskustella potilaan kanssa häntä vaivaavasta asiasta tai ravintolassa ei voisi käydä keittiöhenkilökunnan kanssa vuoropuhelua ruuasta, ennen kuin gastronomisen sanaston nyanssit ovat hallussa.
Toisekseen on hyvä huomioida maallikon rooli asiakkaana. Pääosa rakennuksista rakennetaan kuitenkin tavallisille ihmisille. Tuntuisi aika omituiselta, jos pieni suunnitteleva ja toteuttava porras määrittelisi rakentamisen suunnan ilman, että se kävisi vuoropuhelua ja kuuntelisi mitä sanottavaa tällä valtavalla asiakaskunnalla on.[17]
Toisin kuin esimerkiksi maalaustaide, arkkitehtuuri on olennainen osa meidän kaikkien jokapäiväistä elinympäristöä. Taidemuseosta voi aina kävellä ulos, jos tarjonta ei miellytä, mutta meitä ympäröivän kaupunkitilan arkkitehtuuria ei pääse pakoon.
Vaikka kaikki eivät kykene sanoittamaan ja kääntämään tuntemuksiaan ammattikielelle, ei se tarkoita sitä, että heihin tulisi suhtautua alentuvasti tai että heidät voisi ignoroida keskustelussa. Kaikilla rakennetun ympäristön käyttäjillä on oikeus osallistua yhteiseen kaupunkitilan muutoksiin liittyvään keskusteluun omilla ehdoillaan.
Kenen mielipidettä pitäisi kuunnella?
Silloin kun kyseessä on omakotitalon rakentaminen, asuinhuoneiston ostaminen tai vuokraaminen, oman kodin sisustaminen, auton, vaatteiden tai muiden kulutustavaroiden hankinta, perustuu hankintaan liittyvä päätöksenteko useimmiten asianomaisen henkilön omaan mielipiteeseen ja ratkaisuihin. Onhan kyseinen henkilö kuitenkin valitsemansa tai hankkimansa tilan, tavaran tai tuotteen pääasiallinen käyttäjä, jolloin kukaan muu ei voi määritellä kyseiselle henkilölle parasta mahdollista ratkaisua (vaikka mainostajat tätä pyrkivätkin tekemään). Tilan, esineen tai asian käytön rajautuessa yhden henkilön, perheen tai pienen yhteisön piiriin, subjektiivisen mielipiteen painoarvo korostuu. Yksilö on tässä tapauksessa se, joka siinä talossa asuu, valitsemallaan autolla ajaa, ostamiaan vaatteita käyttää tai hankkimaansa ruokaa syö. Aika tuloksetonta siinä on yleensä kenenkään muun mennä sanomaan miten hänen pitäisi elämäänsä elää ja mistä pitää.
Yhteisen kaupunkitilan arvottaminen
Tilanne kuitenkin muuttuu merkittävästi, kun alamme arvottaa yhteistä kaupunkitilaa, minkä käyttäjänä on iso joukko ihmisiä. Rakennetun ympäristön tiiviys ja aluejako, rakennusten massoittelu, rakentamistapa ja -tyyli, julkisivut, varjostusvaikutus, sulkeutuvat tai syntyvät lähi- ja kaukonäkymät, tilaa sulkevat elementit, muutokset alueen viherrakenteessa, ääniolosuhteissa tai tuoksuissa jne. ovat tekijöitä, jotka muokkaavat ympäristöä laaja-alaisesti ja vaikuttavat huomattavan suureen joukkoon ihmisiä. Tällöin yksittäisiin mielipiteisiin tukeutumisen sijaan pitäisi löytää objektiivisempi tapa tulkita ja arvottaa ympäristöä. Myös alan ammattilaisilla on toisistaan poikkeavia mielipiteitä – johtuen aiemmin mainitusta henkilöhistoriasta, jolloin emme voi tyytyä muutaman ihmisen tai eturyhmän mielipiteisiin ja linjauksiin. Mitä julkisemmasta ja suurempaan ihmisjoukkoon vaikuttavasta asiasta on kysymys, sitä tärkeämpää on riittävän laaja-alaisen ja kattavan mielipiteen muodostaminen. Olisi siis pyrittävä mahdollisimman objektiiviseen tulkintaan.
Tieteellinen lähestymistapa
Koska meidän kaupunkitilan kokemiseen liittyvät mielipiteemme voivat olla hyvinkin erilaisia johtuen edellä kuvatuista seikoista (ks. Subjektiivinen mielipide), meidän on turha lähteä yksilötasolla väittelemään siitä mikä on kenenkin mielestä kaunista tai rumaa, viihtyisää tai ankeaa, turvallista tai pelottavaa. Siitä tulee usein juupas–eipäs väittelyä, jos osapuolet eivät kykene löytämään vastapuolen argumentoinnista yhtymäkohtia omaan mieleen iskostuneista näkemyksistä. Olisi kuitenkin tärkeää kyetä löytämään ja tunnistamaan ne tekijät, jotka palvelisivat mahdollisimman montaa kaupunkilaista. Jotta kykenisimme muodostamaan eräänlaisen synteesin kaupunkitilan arvoista, meidän on hyvä lähestyä aihetta tieteellisestä näkökulmasta.
Ympäristöä ei vain nähdä, vaan se koetaan kokonaisvaltaisesti kaikkien aistien kautta. Aivomme luovat ympärillä olevasta maailmasta mielikuvan käytettyjen materiaalien, tilallisten suhteiden, mittakaavan, muotojen, rytmin, äänien, tuoksujen ja valaistuksen luomien ärsykkeiden pohjalta, puhumattakaan paikan mukavuuteen, läsnäolevuuteen, lämpöön ja kauneuteen liittyvistä tunteista.
Evoluutiobiologiaan ja neurotieteisiin liittyvät tutkimukset avaavat vakuuttavasti ihmisaivojen toimintaa myös kaupunkitilan kokemisen kannalta. Tieteellinen lähestymistapa on myös siinä mielessä oivallinen, että saamme sen avulla tietoa asioista, joita tietoinen minämme ei välttämättä kykene tunnistamaan.
Evoluutiobiologia
Evoluutiobiologiaan liittyvät tutkimukset lisäävät ymmärtämystämme ihmislajin historiaan kytkeytyvistä kehitysprosesseista. Miten esimerkiksi tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia sitten muotoutuneet toimintamallit edelleen vaikuttavat meidän paikanvalintakriteereihimme ja jokapäiväiseen toimintaamme. Perusvietteihimme kuuluu eloonjääminen ja toisaalta nautinnon tai mielihyvän tavoittelu. Vaikka ulkoinen toimintaympäristömme on muuttunut radikaalisti luonnon armoilla olemisesta betonirakenteiden ympäröimiin yhdyskuntiin, eivät syvälle lajiimme koodatut toimintamallit ole minnekään hävinneet.
”Yhteys luontoon on universaali, kulttuurista tai yksilön persoonasta riippumaton perustarve, joka on syntynyt kehityshistoriamme saatossa”
Edward Wilson
Afrikan savanneilla eläneille esi-isillemme kehittyi mieltymys tiettyihin ympäristön ominaisuuksiin, kuten ruokaa ja resursseja tarjoavaan monimuotoiseen kasvi- ja eläinlajistoon, suojaa tarjoavaan korkeaan kasvillisuuteen, sekä vesistöihin, jotka takasivat juomista ja antoivat mahdollisuuden peseytymiseen. Ei siis ole sattumaa, että monet näistä elementeistä, joita nykyään pidämme esteettisesti kauniina, olivat elintärkeitä lajimme selviytymiselle. Turvallisuuden, pelon ja onnellisuuden tunteisiin vaikuttavat edelleen samat tekijät, jotka vaikuttivat henkiinjäämiseemme tuhansia vuosia sitten.
Nykyinen kaupunkiympäristö ja valtaosa nykyrakentamisesta on kuitenkin hyvin kaukana siitä viitekehyksestä, mihin ihminen lajina on tottunut – ympäristöstä jonka ihminen kokee luontaisesti omakseen ja missä hän tuntee itsensä onnelliseksi.
Keinotekoisuus vs. luonnollisuus
Epätasapainossa olevan rakennusosan alta kulkeminen saa mielemme levottomaksi, vaikka tietoisesti käsitämme, että se on rakenteellisesti turvallinen. Alitajunnan tasolla rakennus saattaa kuitenkin aiheuttaa pelkoa, koska se vaikuttaa luonnottomalta ja lajimme alkuaikoina vastaavan rakenteen alta kulkeminen olisi saattanut merkitä murskautumista putoavan kivenjärkäleen alle.
Toisaalta luonnon muotoja ja materiaaleja heijastavat rakennelmat ja asumukset tuntuvat meistä helposti lähestyttäviltä ja kotoisilta. Ne puhuttelevat alkukantaisia vaistojamme ja näyttäytyvät meille turvallisina ja luonnollisina suojina. Mittakaavaltaan inhimilliset kohteet vertautuvat oman ruumiimme mittasuhteisiin ja ne on helpompi käsittää arkijärjellä.
Monotonia vs. monimuotoisuus
Monotoniset ja vailla yksityiskohtia olevat julkisivut koetaan usein kasvottomina, tunteettomina ja kylminä paikkoina. Alitajuntamme saattaa pitää niitä myös ympäristöinä, jotka eivät tarjoa suotuisia mahdollisuuksia ravinnon hankkimiseen. Tulkitsemme tasaiset, levymäiset ja teräväsärmäiset julkisivut luonnottomina ympäristöinä, ja ne vaikuttavat koko meidän fyysiseen olemukseemme negatiivisesti. Liian yksipuolinen ympäristö passivoittaa meidät. Se ei herätä mielenkiintoamme eikä motivoi kävelemään tai tutustumaan ympäristöön.5
Rikkaampaa visuaalista ilmettä tarjoavat rakennukset kiinnostavat meitä luontaisesti. Ne ovat mittakaavaltaan moniulotteisia ja niistä avautuu aina uusia piirteitä niitä lähestyttäessä. Muotokielen moninaisuus ja luontoa imitoivat elementit herättävät huomiomme positiivisessa mielessä.
Katutaso ja tunnelma
Rakennuksen ensimmäisen kerroksen eli katutason julkisivujen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Mitään sanomattomat, umpinaiset ja tylyt rakennusten katutason julkisivut koetaan luotaantyöntävinä, tylsinä ja tunteettomina, ja ihmiset kiiruhtavat usein näiden ohitse tai välttelevät koko paikkaa.4,14
Rakennuksen alimmalla kolmella metrillä on dramaattinen vaikutus kaupunkitilan kokemiseen ja käyttämiseen. Ihmiset eivät ainoastaan kävele mieluummin alueilla, missä rakennuksilla on katutasossa avoimet ja eläväiset julkisivut, vaan myös paikassa tehtävät asiat muuttuvat. Ihmiset pysähtyvät, katsovat ympärilleen, ja imevät ympäristön tunnelmaa itseensä ja tuntevat itsensä onnellisemmiksi. Mielenkiintoisella ja virikkeellisellä ympäristöllä on positiivinen vaikutus myös ihmisen hermojärjestelmään.
Pelko ja turvallisuus
Ihmiset eivät mielellään kulje paikkoihin, mistä ei löydy potentiaalisia pakoväyliä. Kartamme varjoisia ja syrjäisiä paikkoja, missä voi olla vaara, että joku uhkaa henkeämme. Emme myöskään halua kulkea kohti paikkoja, missä on vaikea havainnoida kulman takaa tulevaa uhkaa tai paikkoihin missä ei ole muita ihmisiä.
Kaipaamme monimuotoista ja luonnollisia elementtejä sisältävää ympäristöä, joka ruokkii hermojärjestelmäämme. Luonnolliset materiaalit, muodot, värit, äänet ja tuoksut hyväilevät meidän sisimpäämme. Myös tiloihin sijoitettu kasvillisuus, veden solina ja muut luonnosta inspiraationsa saaneet asiat saavat meidät viihtymään paikassa paremmin.
Aistiärsykkeet ja stressi
Tiiviiden kaupunkien keinotekoiset ympäristöt ja aistiärsykkeiden tulva vilkkailla kaupunkialueilla saa aivomme toimimaan jatkuvasti ylikierroksilla. Vilkkuvat mainosvalot, liikenteen äänet ja alitajuiset vaaran tunteet saavat mielemme jatkuvaan pelkotilaan, joka nostaa stressitasoamme, kasvattaa sydämen syketiheyttä ja johtaa epämukavuuden tunteisiin, kuten päänsärkyyn ja muihin fyysisiin oireisiin.5
Ihmiset tuntevat olonsa usein hyväksi pienimuotoisissa, luonnonläheisissä ja eläväisissä kävely-ympäristöissä, jotka tarjoavat ihmisille sopivasti silmänruokaa, pysähtymisen paikkoja ja riittävästi turvallisuudentunnetta. Positiiviset tuntemukset lisäävät mielihyvähormonien määrää elimistössä, jotka vuorostaan vähentävät stressiä, laskevat verenpainetta ja saavat ihmisen suhtautumaan myötämielisemmin kanssaihmisiin.
Edellä mainitut – alitajuiset – vaaran, tylsyyden tai epämiellyttävyyden tunteet aktivoivat ihmisen immuunijärjestelmän kehomme kokeman stressin kautta. Vaikutus on alkuun henkinen, mutta muuttuu pitemmän altistuksen myötä fyysiseksi.15 Evoluutiobiologian näkökulmasta kaipaamme edelleen luonnonympäristöjä, jotka olisivat parantaneet henkiinjäämisemme edellytyksiä tuhansia vuosia sitten.
Neurotieteet
Kaupunkitilan kokemisen kannalta toinen mielenkiintoinen tutkimuskenttä on kognitiivinen neurologia ja siihen liittyvät tutkimushaarat. Miten ulkoiset aistiärsykkeet vaikuttavat aivoihimme? Miten ne rekisteröidään ja prosessoidaan aivoissa ja miten kehomme reagoivat niihin? Miten aistiärsykkeet vaikuttavat mielialaamme ja käytökseemme? Miten ne saavat meitä tuntemaan onnellisuuden, turvallisuuden, pelon tai hyvänolon tuntemuksia? Neuroarkkitehtuuri on tieteenala, joka tutkii kuinka ympäristö muokkaa aivojemme kemiaa, tunteita, ajatuksia ja käytöstä. Neuroarkkitehtuurin tutkimusten avulla pyritään ymmärtämään miten aivomme tulkitsevat ja analysoivat ympäristön tilaa, minkä johdosta se antaa meille arvokasta tietoa kaupunkisuunnittelun tueksi.1
Katseenseurantatutkimukset
Yksi neuroarkkitehtuuriin liittyvistä tutkimusmenetelmistä on katseenseuranta, missä tarkastellaan ihmisen silmien liikkeitä, kun hän näkee erilaisia kohteita. Tutkimuksessa voidaan mitata silmän kohdistumista ja katseen viipymää, kun testattavalle esitetään erilaisia maisemia, rakennuksia tai muita kohteita. Testejä voidaan tehdä tietokoneen ruudulla, mutta myös kaupunkien reaalimaailmassa, missä laite rekisteröi myös ympäristön, missä liikutaan.14
Silmänseurantalaitteet voidaan varustaa myös ihmisen fysiologiaa seuraavilla tekniikoilla, kuten galvaanisella ihovasteella (GSR) ja sykemittareilla, jotta voitaisiin ymmärtää, kuinka keho reagoi (visuaalisiin) ärsykkeisiin 13.
Testeissä on havaittu, että katse hakeutuu intuitiivisesti mielenkiintoisiin yksityiskohtiin, kuten erilaisiin kontrasteihin, kaariin, ulokkeisiin, kasvillisuuteen, kuvioihin, muraaleihin, kuisteihin, koristeisiin tai ihmiskasvoja muistuttaviin asioihin. Sen sijaan laajat, monotoniset, itseään samassa mittakaavassa toistavat, lasi- tai betonipinnat, tyhjät alueet tai levymäiset pinnat eivät tarjoa katseelle kiinnekohtia, eivätkä vedä katsetta puoleensa. Enemmän silmänruokaa tarjoavat kohteet osoittautuivat koehenkilöiden mielestä myös viihtyisämmiksi ja tunnelmallisemmiksi paikoiksi.
Virtuaaliympäristöt
Nykyään kyetään luomaan todentuntuisia virtuaaliympäristöjä suunnittelun tueksi ja esittelemään suunnitelmia ihmisille esimerkiksi virtuaalilasien avulla. Tämä on luonut myös mahdollisuuden testata erilaisten ympäristöjen vaikutusta ihmiseen aivan uudella tavalla. Testihenkilö voidaan asettaa suunniteltuun virtuaaliympäristöön ja pyytää häntä tutustumaan tilaan. Samalla on mitattu henkilön fysiologiaan liittyviä toimintoja, kuten aivosähkökäyrää (EEG), sydänkäyrää (EKG), hikoilua, stressitasoja, ym. Virtuaaliympäristössä on kyetty seuraamaan henkilön erilaisiin paikkoihin liittyviä tuntemuksia, orientaatiota ja myös sellaisia stressiin, levollisuuteen tai muihin asioihin liittyviä toimintoja, joita ympäristö aiheuttaa. Tätä kautta on saatu konkreettista tietoa siitä, miten erilaiset ratkaisut ympäristössä vaikuttavat kokemiseen.1, 4, 5, 14, 16
Evoluutiobiologiaan ja neurotieteisiin liittyvät tutkimukset antavat meille arvokasta tietoa siitä, miten erilaiset rakenteet, paikat ja ympäristöt koetaan. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että luonto on lähtökohta kaikelle kokemiselle ja luonnottomat aistiärsykkeet, kuten terävät kulmat, voimakkaat äänet, vilkkuvat valot lisäävät stressitasoamme merkittävästi.
”Erityinen todellisuuden tuntu vetoavassa arkkitehtuurissa tai kaupunkimaisemassa juontuu siitä tavasta, jolla nämä kokemukselliset tilanteet osallistavat ja aktivoivat havaintomme ja psykologiamme mekanismeja”
Juhani Pallasmaa, 2011
Perinteiset tutkimusmenetelmät
Ihmisten käyttäytymistä erilaisissa ympäristöissä on toki tutkittu ennenkin, eikä kaikkeen aina tarvita viimeisintä huutoa olevaa teknologiaa. Esittelen lyhyesti neljä erilaista perinteisempää tutkimusmenetelmää: Ihmislaskennan, kartoituksen, seurannan ja jäljityksen.3
Ihmislaskenta
Olet varmasti joskus nähnyt jonkun nuoren kesätyötekijän jossain kadunkulmauksessa laskuri kädessään. Hän on saattanut rekisteröidä liikennettä ja klikata laskuria jokaisen ohi ajaneen auton kohdalla. Aivan vastaavalla tavalla voidaan tutkia myös ihmisvirtoja. Voidaan esimerkiksi laskea kuinka monta ihmistä kulkee mitäkin reittiä pitkin tietyssä ajassa.
Kartoitus
Kartoituksessa kartoitusta tekevä henkilö kiertää jonkin ennalta määrätyn alueen ja merkitsee karttapohjalle paikat missä on ihmisiä. Karttaan merkitään erikseen liikkuvat ihmiset, istuvat ihmiset, seisovat ihmiset jne. Näin kyetään luomaan hyvä kuva ”aktiivisista taskuista”, eli paikoista, jotka vetävät ihmisiä puoleensa.
Seuranta
Seurannassa tutkija voi eläytyä salaiseksi agentiksi ja seurata jotain ihmistä selvittääkseen mitä reittejä kyseinen kulkija käyttää siirtyäkseen paikasta A paikkaan B. Reitti piirretään kartalle. Moderni versio tästä on gsm-puhelinten signaaliseuranta, jolla voidaan nopeasti seurata suurten ihmisjoukkojen liikkeitä. Tieto matkapuhelinten liikkeistä on hankittavissa puhelinoperaattoreilta.
Jäljitys
Metsästykseen liittyvä termi kuvaa ihmisen ympäristöönsä tekemien jälkien seuraamista. Kesällä nähdään helposti puistojen nurmikentille syntyneet oikopolut ja talvella torille sataneen lumen läpi kulkevat jäljet. Voidaan myös etsiä muita suunnittelemattomaan toimintaan liittyviä jälkiä ympäristöstä, kuten skeittauksen jälkiä portaista tai kaiteista, oikopolkuja pensasaitojen läpi tms. Nämä kertovat ihmisten valinnoista, joita ei suunnittelussa ole välttämättä kyetty huomioimaan.
Edellä mainittujen tutkimusten avulla saadaan selville vilkkaimmat reitit, oikopolut ja aktiiviset paikat, jotka vetävät ihmisiä puoleensa. Kun tutkimukseen liitetään ympäristön muita ominaisuuksia, kuten rakennetun ympäristön laatu ja luonne, materiaalit, näkymät, yms. saadaan koostettua melko hyvä kuva siitä, minkälaisesta ympäristöstä ihmiset luontaisesti pitävät, missä he haluavat kulkea, mihin he haluavat kokoontua, jne. On huomionarvoista, että edellä mainituissa tutkimuksissa tutkimuksen kohteena olevat ihmiset eivät tiedä olevansa tutkittavana, jolloin ihmisten käytös on luonnollisempaa, ja valintoja ohjaavat tietoisten ja tahdonalaisten päätösten lisäksi myös erilaisten aistiärsykkeiden generoimat alitajuiset signaalit.
”Samalla kun asumme kaupungeissa, kaupunki asuu meissä”
Juhani Pallasmaa, 2012
Tiede mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon
Nykyään meillä on – kiitos tieteellisten tutkimusten – huomattavasti parempi kuva siitä, miten rakennettu ympäristö vaikuttaa meihin ja millaisia urbaaneja ympäristöjä ihmiset yleisesti ottaen pitävät kauniina, viihtyisinä ja stimuloivina. Tutkimuksen hyvä puoli on siinä, ettei se ole subjektiivisesta mielipiteestä riippuvainen, vaan käytännön observoinnin kautta saatua objektiivista tietoa, mitä voidaan käyttää kaupunkisuunnittelun tukena. Meillä on valtava datapankki käytössämme, jota voidaan hyödyntää suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Kyse ei siis ole vain sinun tai minun mielipiteestä, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, meille kaikille yhteisistä ympäristön kokemiseen liittyvistä seikoista. Tutkimukset osoittavat, että rakennetun ympäristön kauneus ja viihtyisyys vaikuttavat merkittävästi ihmisten henkiseen ja fyysiseen terveyteen, eli asialla on myös hyvinvointiin ja sitä kautta talouteen liittyviä merkittäviä seurannaisvaikutuksia.
Tietoa on tarjolla, jos sitä vain halutaan käyttää.
LÄHTEET
[1] W. Eysenck, M. Brysbaert, M. 2018. Fundamentals of Cognition, Third edition, ISBN 978-1-138-67045-7
[2] Pallasmaa, J. 2014. Kohtaamisia, ntamo, BoD, ISBN 978-952-215-557-3
[3] Gehl, J. Svarre, B. 2013. How to study public life, Island Press, ISBN 978-1-61091-423-9
[4] Ellard, C. 2015. Places of the heart – The psychogeography of everyday life, ISBN 978-1-942658-00-9
[6] Montgomery, C. 2015, Happy City – Transforming our lives through urban design, Penguin Books, ISBN 978-0-141-04754-6
[5] von Kramer, N. Uotila, M. Varpio, M. et al, 2022, Kohti kauniimpaa kaupunkia, INTBAU Finland ry, ISBN 978-952-94-6855-3
[6] Bond, M. 6.6.2017. The hidden ways that architecture affects how you feel, BBC Future article
https://www.bbc.com/future/article/20170605-the-psychology-behind-your-citys-design
[7] Mechelli, A. 18.12.2019. Cities increase your risk of depression, anxiety and psychosis – but bring mental health benefits too, Kings College, London
https://www.kcl.ac.uk/cities-increase-your-risk-of-depression-anxiety-and-psychosis-but-bring-mental-health-benefits-too
[8] How The City Affects Mental Health, The Center for urban design and mental health (UD/MH)
https://www.urbandesignmentalhealth.com/how-the-city-affects-mental-health.html
[9] Barr, J. 31.1.2018. The High Life? On the Psychological Impacts of Highrise Living. Building the skyline.
https://buildingtheskyline.org/highrise-living/
[10] Larcombe, D., van Etten, E. Logan, A. Prescott, S. Hoewitz, P. 20.6.2019. High-Rise Apartments and Urban Mental Health—Historical and Contemporary Views, MDPI
https://www.mdpi.com/2078-1547/10/2/34
[11] 30.11.2018. On Shade and Shadow – A case study on the impacts of overshadowing by tall buildings on Toronto’s greenspaces
https://www.toronto.ca/wp-content/uploads/2019/05/9122-shade-shadow-impact-of-tall-buildings-public-health-report-november-2018.pdf
[12] Monotonous and unaesthetic architecture and design, The Encyclopedia of World Problems & Human Potential
http://encyclopedia.uia.org/en/problem/139848
[13] Farnsworth, B. 17.7.2018. What is GSR (galvanic skin response) and how does it work?, iMotions
https://imotions.com/blog/learning/research-fundamentals/gsr/
[14] Sussman. A. Ward, J. 27.11.2017. Game-Changing Eye-Tracking Studies Reveal How We Actually See Architecture, Common Edge
https://commonedge.org/game-changing-eye-tracking-studies-reveal-how-we-actually-see-architecture/
[15] Salingaros, N. Lavdas, A. 10/2022. Architectural Beauty: Developing a Measurable and Objective Scale, ResearchGate
https://www.researchgate.net/publication/364970410_Architectural_Beauty_Developing_a_Measurable_and_Objective_Scale
[16] Sussman, A. Salingaros, N. Lavdas, A. 4.7.2021. Visual Attention Software: A New Tool for Understanding the “Subliminal” Experience of the Built Environment, Research Gate
https://www.researchgate.net/publication/353000124_Visual_Attention_Software_A_New_Tool_for_Understanding_the_Subliminal_Experience_of_the_Built_Environment
[17] Suomen kaupungistumisaste on yli 70% eli lähes 4 milj. ihmistä asuu tiiviisti rakennetuissa väestökeskittymissä, missä rakennetun ympäristön laatu ja merkitys korostuvat. Rakennusalan ammattilaiset – joita on kokonaisuudessaan 4-5% väestöstä – määrittelevät usein suuntaviivat siitä mitä ja miten tulisi rakentaa sekä sen, mikä on hyvää ja huonoa rakentamista. Arkkitehtejä rakennusalan ammattilaisista on vähän yli 3000 (0,05% väestöstä).
[18] Tiivistämisen hyödyt ja haitat, https://aistimaa.fi/blog/tiivistamisen-hyodyt-ja-haitat/
[19] Kauneuden kokeminen rakennetussa ympäristössä, https://aistimaa.fi/blog/kauneuden-kokeminen-rakennetussa-ymparistossa/
KUVALÄHTEET
Kuva 1: Erilaiset näkemykset kaupunkitilan arvoista leimaavat keskustelua. Kuva Mika Varpio, 2023, Kuvaidea: https://cdn.vox-cdn.com/thumbor/kAp-y-IiPiclth-Xt-PFizEgpxc=/0x245:4090×3313/920×613/filters:focal(0x245:4090×3313):format(webp)/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_image/image/46524564/shutterstock_187823216.0.0.jpg
Kuva 2. Mika Varpio, 2023
Kuva 3. Eye Film Institute, Amsterdam, Delugan Meissl Associated Achitects (DMAA), 2011
https://i.pinimg.com/736x/b4/b0/0c/b4b00ccffbec0c87c7fc3d36aa40f507–futuristic-architecture-building-architecture.jpg
Kuva 4. https://www.flickr.com/photos/jhecking/14471330030
Kuva 5. http://texturelib.com/texture/?path=/Textures/buildings/buildings/buildings_buildings_0051
Kuva 6. https://pxhere.com/en/photo/1033249
Kuva 7. Steve Karg, Pixnio. https://pixnio.com/architecture/buildings/brick-building-with-glass-windows
Kuva 8. White Starbuck Coffee Building, Norwich, Kuvaaja: Suzy Hazelwood, 2019, Pexels
https://www.pexels.com/photo/white-starbucks-coffee-building-3352765/
Kuva 9. https://www.pexels.com/photo/grayscale-photo-of-garbage-bin-at-the-dead-end-between-brick-buildings-5990388/
Kuva 10. https://pixabay.com/fi/photos/shopping-mall-neli%c3%b6-ostoskeskus-1126485/
Kuva 11. Toronto Eaton Centre, 2016 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Toronto_Eaton_Centre_%28Dundas_Street_and_Yonge_Street%29_Centre_Eaton_de_Toronto_%28intersection_Dundas_et_Yonge%29_%2838473698034%29.jpg
Kuva 12. https://pxhere.com/en/photo/1414474
Kuva 13. https://www.archdaily.com/884945/heres-what-you-can-learn-about-architecture-from-tracking-peoples-eye-movements/5a26fc88b22e38ced100015d-heres-what-you-can-learn-about-architecture-from-tracking-peoples-eye-movements-photo
Kuva 14. https://www.flickr.com/photos/arselectronica/4345177603
Kuva 15. https://www.parkin.ca/blog/can-virtual-response-testing-help-architects-improve-wayfinding-design-in-healthcare-facilities/
Kuva 16. Mika Varpio, 2023
