Julkaistu 12.9.2026 by Mika Varpio
Kenen sillat, kenen vastuu?
Sikosaareen johtavat kolme puusiltaa ovat tulleet käyttöikänsä päähän. Niiden uusiminen maksaisi esitettyjen arvioiden mukaan noin 3–5 miljoonaa euroa. Pengertien kunnostaminen saattaa nostaa kokonaiskustannukset lähelle kymmentä miljoonaa.
Lukujen äärellä on ymmärrettävää kysyä, mihin kaupungin rahat riittävät. Yhtä tärkeää on kuitenkin kysyä, mitä yhteydellä turvataan ja keille kustannukset voidaan kohtuudella osoittaa.
Kaupunki on hoitanut Sikosaarentietä ja siltoja yli puolen vuosisadan ajan. Nyt kunnossapito on siirtymässä tiekunnalle tilanteessa, jossa edessä on poikkeuksellisen suuri korjausurakka. Kaupungin osuudeksi tieyksiköistä on arvioitu noin 40 prosenttia. Lopullista kustannusten jakoa ja avustuksia ei kuitenkaan ole ratkaistu.
Saaressa on 16 yksityistä kiinteistöä ja 31 asukasta. Kolmen miljoonan euron siltahankkeesta 60 prosentin osuus tarkoittaisi yksityisille yhteensä 1,8 miljoonan euron laskua. Tasaisesti jaettuna se olisi yli satatuhatta euroa kiinteistöä kohden. Todelliset maksuosuudet määräytyisivät tieyksiköiden perusteella, mutta laskelma kertoo mittakaavasta.
Näin suuri maksuvelvollisuus olisi täysin kohtuuton ja voisi pahimmillaan pakottaa perheen luopumaan kodistaan saaressa.
Ketä yhteys palvelee?
Sikosaari on keskustan läheinen, kaupunkilaisille helposti saavutettava virkistysalue, jossa yhdistyvät arvokas luonto ja pitkään säilynyt kulttuurimaisema.
Kaupunki omistaa noin 95 prosenttia Sikosaaren maapinta-alasta. Saaressa on laajoja yleisessä virkistyskäytössä olevia alueita, ja noin 38 prosenttia sen pinta-alasta on luonnonsuojelualuetta. Ensimmäinen silta palvelee myös yhteyttä kaupungin veneiden talvisäilytysalueelle.
Sillat johtavat siis asukkaiden kotien lisäksi kaupunkilaisten yhteiseen ympäristöön.
Virkistysalueiden arvo syntyy osaltaan siitä, että niille pääsee. Luontopolulle lähtevä, maisemia katseleva tai saaren rauhasta nauttiva kaupunkilainen tuskin ajattelee ylittävänsä yksityistiehen kuuluvaa siltaa. Hän käyttää yhteyttä paikkaan, joka kuuluu hänen kokemaansa Porvooseen.
Tämä ei tarkoita, että jokainen virkistyskäytössä oleva yksityistie pitäisi siirtää kaupungin vastuulle. Sen pitäisi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten kaupungin oma hyöty ja osallistuminen kustannuksiin arvioidaan. Pelkkä saarelaisten lukumäärä antaa investoinnin hyödyistä hyvin kapean kuvan.
Myöskään kaupungin suuri maanomistus ei suoraan ratkaise oikeaa maksuosuutta. Se herättää silti perustellun kysymyksen: kuinka suuri osa yhteyden kustannuksista kuuluu kaupungille jo sen omien alueiden ja niiden käytön vuoksi?
Miten tähän on tultu?
Kaupunki on huolehtinut saaren tieyhteydestä vuosikymmeniä. Aikaisempia päätöksiä ja sopimuksia on selvitelty, mutta selkeää perustetta alkuperäiselle järjestelylle ei ole löytynyt. Kaupunki näyttää ryhtyneen tienpitoon oma-aloitteisesti, ja käytäntö on jatkunut sukupolvesta toiseen.
Myös tien ja siltojen rakentamistavat kertovat menneiden vuosikymmenten ratkaisuista. Käytettävissä olevien tietojen mukaan pengertie rakennettiin varsin alkeellisesti: pohjalle kasattiin risuja ja puutavaraa, joiden päälle tuotiin koostumukseltaan epävarmaa täyttömaata. Kaupunki on tietojen mukaan käyttänyt Sikosaarta myös kaatopaikkana. Alueella voi siksi olla pilaantuneita maa-aineksia, joiden esiintyminen ja laajuus voidaan varmistaa vasta tutkimuksilla. Jos kunnostettavalla tiealueella on tällaisia täyttöjä tai pilaantuneita maita, vanhat ratkaisut voivat lisätä myös nykyisen hankkeen kustannuksia.
Asukkaiden arjessa yhteys on kuitenkin ollut vuosikymmeniä kaupungin hoidossa oleva reitti kotiin. Sen jatkuvuuden varaan on ollut perusteltua rakentaa elämää. Nyt, suuren siltainvestoinnin lähestyessä, vastuita on tarkasteltu uudelleen ja kaupunki on päätynyt siihen, ettei kunnossapito olisi alun perinkään kuulunut sen velvollisuuksiin.
Ajoitus herättää väistämättä kysymyksiä. Asukkaiden näkökulmasta näyttää siltä, että vastuu siirretään muille juuri suurimman laskun edellä. Vaikka tien hallinnollisen aseman korjaamiselle olisi perusteet, kaupungin ottamaa käytännön vastuuta ei mielestäni voi sivuuttaa kustannuksia jaettaessa.
Siltojen nykyinen kunto on syntynyt kaupungin kunnossapidon aikana. Rakenteiden ikääntyminen ei yksin todista laiminlyöntiä, mutta jos riittämätön kunnossapito tai korjausten lykkääminen on nopeuttanut rapistumista, seurauksia ei ole kohtuullista siirtää saarelaisten maksettaviksi. Sama koskee kaupungin aiemmasta toiminnasta mahdollisesti aiheutuvia pilaantuneiden maiden tutkimus- ja kunnostuskustannuksia.
Asukkaat eivät ole päättäneet kaupungin kunnossapitomäärärahoista, korjausten ajoituksesta tai saaren käytöstä kaatopaikkana. Siksi myös kustannusten syntyhistoria kuuluu rahoitusratkaisuun. Tien hallinnon muutos ei saa jättää saarelaisia kantamaan kohtuutonta laskua ratkaisuista, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa.
Tasapuolisuuden vaatimus
Kaupungin pyrkimys yhdenmukaistaa yksityisteiden kunnossapitokäytäntöjä on ymmärrettävä. Siltojen uusimisen rahoituksessa on kuitenkin huomioitava myös yhteyden merkitys koko kaupungille ja vastuun siirtymisen poikkeuksellinen tilanne.
Sikosaaren tilannetta pitäisi verrata muiden yksityisteiden vastaaviin silta- ja peruskorjaushankkeisiin. Arvioinnissa on otettava huomioon yleisen käytön ja kaupungin oman hyödyn lisäksi yhteyden välttämättömyys, luonnonarvojen asettamat rakentamisrajoitteet sekä yksityisille osakkaille jäävä taloudellinen rasitus.
Näillä perusteilla kaupunki voisi valmistella yleisesti sovellettavat ehdot tavallista suuremmalle investointiavustukselle. Jos muualla Porvoossa on vastaavassa asemassa oleva tiekunta, sitä tulee arvioida samoin perustein. Näin Sikosaaren erityinen merkitys voidaan ottaa huomioon ja samalla varmistaa, että kaupungin tukilinja on johdonmukainen myös muita tiekuntia kohtaan.
Aikaa kestävä ratkaisu
Mielestäni kaupungin tulee valmistella ratkaisu, jossa se kantaa päävastuun siltojen ja pengertien välttämättömistä investoinneista ja yksityisten osakkaiden maksuosuus jää kohtuulliseksi.
Kohtuullisuutta on arvioitava euroina. Korkeakin avustusprosentti voi jättää miljoonahankkeesta yksittäiselle kiinteistölle ylivoimaisen laskun. Pitkä maksuaika helpottaa maksamista, mutta ei itsessään tee kustannuksesta kohtuullista.
Samalla on sovittava kunnossapidon, suurten korjausten ja rakenteiden tulevan uusimisen vastuista, jotta sama ongelma ei siirry seuraavalle sukupolvelle. Tässä yhteydessä kannattaa selvittää myös asemakaavoituksen mahdollisuus yhteyden pysyvänä vastuuratkaisuna sekä sen vaikutukset ja toteuttamisen aikataulu.
Rahoitusmallista riippumatta tarvitaan tarkkaa kustannusharkintaa. Tarvitaanko kuuden metrin levyiset sillat vai riittäisikö kapeampi ratkaisu? Miten yhteys palvelisi turvallisesti asumista, huoltoliikennettä, pelastustoimintaa ja virkistyskäyttöä? Myös pengertien kunnostus ja rakentamisen aikaiset kulkujärjestelyt on sisällytettävä vertailuun. Ratkaisua tulee arvioida rakentamishinnan lisäksi vuosikymmenten ylläpitokustannusten perusteella.
Myös odottamisella on hintansa. Jos nykyisten siltojen korjaamiseen tarvitaan tulevina vuosina 700 000–1 000 000 euroa vuodessa, jo muutaman vuoden väliaikaiskorjaukset voivat maksaa miljoonia. Siksi myös viivyttelyn kustannukset on otettava mukaan vaihtoehtojen vertailuun. Välttämättömistä turvallisuuskorjauksista on huolehdittava, mutta samalla pysyvää ratkaisua on vietävä määrätietoisesti eteenpäin.
Kaupungin on huolehdittava taloudestaan ja kohdeltava tiekuntia johdonmukaisesti. Rahoitusratkaisussa on kuitenkin tunnistettava myös sen oma hyöty, yhteyden historia ja saarelaisten mahdollisuus selviytyä kustannuksista. Näiden siltojen yli kuljetaan kotiin ja kaupunkilaisille yhteiseen luontoon. Kestävän ratkaisun pitäisi turvata molemmat myös tuleville sukupolville.
Lähteitä ja linkkejä
Kaupunki-infrajohtajan päätös 23.2.2026 § 70/2026
https://porvoofi.oncloudos.com/kokous/20261644-3-94490.PDF
Sikosaari, Porvoo, Kulttuuriympäristöselvitys ja inventointi 2021, Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https://www.porvoo.fi/app/uploads/2022/08/2_3_FI_Sikosaari_YHS.pdf
”Räkningen för Svinöbroarna hamnar hos väglaget”, Borgåbladet, Jannika Lindén, 8.9.2026
https://www.bbl.fi/borga/rakningen-for-svinobroarna-hamnar-hos-vaglaget
”Sikosaaren siltojen korjaamisesta tulee pirullinen ongelma Porvoon päättäjille”, Uusimaa, Jyrki Hämäläinen, 28.8.2026
https://www.uusimaa.fi/paikalliset/9743665
”Sikosaarelaiset eivät niele kaupungin aikeita yksityistää tie”, Uusimaa, Samu Karvala, 11.3.2026
https://www.uusimaa.fi/paikalliset/9288309
”Porvoon kaupunki lopettaa Sikosaarentien ylläpidon”, Uusimaa, Jyrki Hämäläinen, 24.2.2026
https://www.uusimaa.fi/paikalliset/9252249
”Kaupunki lopettaa Sikosaarentien ylläpidon”, Itäväylä, 24.2.2026
https://www.itavayla.fi/uutiset/kaupunki-lopettaa-sikosaarentien-yllapidon-6.2.83278.f9adad9ce0
Retkipaikka, Artikkeli, Mika Markkanen, 4.7.2020
https://retkipaikka.fi/kauniin-tien-paassa-on-mainio-elamyksellinen-luontoreitti-sikosaaren-luontopolku-porvoossa/
