PORVOON MAISEMISSA

Julkaistu 3.2.2026 by Mika Varpio

1960–70-luku oli Porvoossa voimakkaan uudistamisen aikaa, ja purkuhuuman seurauksena kaupunki menetti useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia – sellaisia, joiden arvo ymmärretään kunnolla vasta jälkikäteen. Moni niistä olisi tänään mittaamattoman arvokas osa kaupunkikuvaa ja identiteettiä.

Videon lopussa näkyvän rakennuksen kohtalo harmittaa erityisesti: siinä yhdistyivät toimiva käyttötarkoitus ja harkittu esteettisyys – ominaisuudet, jotka valitettavan usein puuttuvat nykyrakentamisesta.

Olemmeko oppineet mitään menneestä vai jätämmekö edelleen heitteille ja puramme kevyin perustein rakennuksia, joiden arvo nähtäisiin vasta myöhemmin? Porvoossa on edelleen lukuisia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia, joiden soisi säilyvän osana kaupunkikuvaa vielä sukupolvien ajan. Moni niistä on kuitenkin jätetty vaille huolenpitoa: ne ovat tyhjentyneet, ränsistyneet ja näyttävät odottavan hiljaa kohtaloaan.

Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa. Porvoontalo, Piispankadun vanha taloustoimisto, Kansalaisopiston rakennus, Lundintalo sekä Linnankoskenkadun varren puurakennukset ovat kaikki tilanteessa, joka ei näytä lupaavalta. Ne on sijoitettu kaupungin kiinteistötaulukossa C-salkkuun, mikä käytännössä tarkoittaa pyrkimystä luopua niistä – ensisijaisesti myymällä, mutta viime kädessä purkamalla. Talousarvion linjausten mukaan vähintään yhdestä tällaisesta kohteesta tulisi päästä eroon vuosittain.

Jää nähtäväksi, tulevatko tulevat sukupolvet ihmettelemään nyt tehtäviä päätöksiä samalla tavoin kuin me tänään ihmettelemme 1960–70-lukujen purkuvimmaa. Toivoisin päättäjiltä kykyä katsoa pidemmälle kuin yhden vaalikauden päähän tai lyhyen aikavälin taloudellisiin tavoitteisiin. Vanhoihin rakennuksiin kiinnittynyttä kulttuuria, identiteettiä ja kerroksellisuutta ei voi ostaa takaisin ”joskus myöhemmin” – ei edes rahalla. Kun rakennus puretaan, se on menetetty lopullisesti.

Toinen, yhtä olennainen kysymys on se, mitä purkujen tilalle on saatu. Harva lienee sitä mieltä, että 1960–70-luvuilla purettujen rakennusten paikalle nousseet liike- ja kauppakeskukset tai muut uudisrakennukset olisivat parantaneet kaupunkikuvaa tai vahvistaneet paikan henkeä. Esimerkiksi Seurahuoneen tilalle vuonna 1972 rakennettu liikerakennus kalpenee edeltäjänsä arvokkuuden ja kaupunkikuvallisen merkityksen rinnalla. Sama pätee moniin Nimbuksen korttelin rakennuksiin – vesitornista puhumattakaan.

On helppo todeta, että menneiden sukupolvien päätökset modernisointihuumassa olivat virheellisiä. Vaikeampi, mutta tärkeämpi kysymys on tämä: olemmeko me oikeasti viisaampia – vai siintääkö nykypäättäjienkin silmissä yhä ensisijainen tavoite ”modernisoida” kaupunkia, hinnalla millä hyvänsä?

Kuvalähteet:

Vanhat kuvat: www.finna.fi

1. ”Hotelli ja baari Porvoossa”, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Tunniste: JOKABBL3B_F09:1
2. ”Laborin kulma”, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Tunniste: JOKABBL3B_A35:1, Kuvankäsittely: M. Varpio
3. ”Hospitzin talo”, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Tunniste: JOKABBL3A_F07:1
4. ”Seurahuone”, M. L. Carstens, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Tunniste: HK19900208:325
5. ”Ravintola Nimbus”, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Tunniste: JOKABBL3B_F08:1
6. ”Porvoon panimo”, Natalia Linsén, Porvoon museo, Porvoon museon kuva-arkisto, Tunniste: BMK55BU:NL
7. ”Porvoon vanha vesitorni”, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Tunniste: JOKABBL3A_F09:1

Uudet kuvat: © Mika Varpio 2026