Julkaistu 30.4.2026 by Mika Varpio
Porvoon valtaväylän varrella on jo pitkään jouduttu seuraamaan Hopean korttelin hidasta rapistumista. Hellbergin talo on vuosien ajan noussut keskusteluissa esimerkiksi keskustan alennustilasta ja rappiotalojen ongelmista. Nyt ilmassa on kuitenkin merkkejä muutoksesta: kiinteistönomistaja on lähtenyt viemään korttelin kehittämiseen tähtäävää hanketta eteenpäin ja asemakaavamuutos on valmistelussa. Lähtökohtana on suunnitelma, joka toisi tontille runsaasti lisää kerrosneliöitä ja pari kerrosta lisää korkeutta.
Hellbergin talon kohtalo
Erik Lindroosin suunnittelema ja vuonna 1940 valmistunut Hellbergin talo oli aikansa modernin arkkitehtuurin puhdaslinjainen edustaja. 1970-luvulla talon ilme kuitenkin muuttui, kun liikesiiven päälle nousi kaksikerroksinen lisäosa, joka toimi aikanaan myös kirjastona. Laajennus poikkeaa selvästi alkuperäisestä arkkitehtuurista eikä sitä voi kutsua tyylillisesti kovin luontevaksi jatkumoksi.
Korttelin vanha päärakennus on asemakaavassa suojeltu, ja osa porvoolaisista toivoo sen säilyvän paikoillaan oman aikansa arkkitehtonisena ilmentymänä. Hellbergin talolla on pitkä ja moniulotteinen historia, jota on kuvattu muun muassa Inka Töyrylän teoksessa Talot kertovat (2021). Kaupunkikuvassa eri aikakausien rakennukset muodostavat arvokkaan kerroksellisuuden – ne heijastavat kaupungin kasvua, muutosta ja kunkin ajan ihanteita. Kun yksi kerros katoaa, katoaa samalla pala yhteistä kaupunkimuistia.
Hellbergin rakennus on kuitenkin päässyt niin huonoon kuntoon, että sen pelastaminen on käytännössä lähes mahdotonta. Suojelupäätös ei yksin riitä, jos rakennusta ei pidetä kunnossa, kuten monen muunkin kohteen kohdalla on karvaasti nähty (ks. Suojeltujen rakennusten karu kohtalo). Vuosikymmenten laiminlyönti on jättänyt jälkensä: rakennus on rapistunut paitsi esteettisesti myös rakenteellisesti ja muodostaa jo turvallisuusriskin ohikulkijoille rikkinäisine ikkunoineen ja rapautuneine julkisivuineen.
Monet porvoolaiset suhtautuvat myönteisesti ajatukseen Hellbergin kulmauksen uudistamisesta. Kun neljä vuotta sitten kiersimme kaupunkilaisten kanssa Porvoon autiotaloja ja keskustelimme niiden tulevaisuudesta, Hellbergin rakennus herätti sekä myötätuntoa että turhautumista (ks. Porvoon autiotalot). Suurin osa mielipiteensä jakaneista oli sitä mieltä, että pitkään heitteillä ollut ja rapistunut rakennus saisi väistyä, ja tilalle tulisi rakentaa jotain maltillista ja Vanhan Porvoon henkeen sopivaa.
Haastava sijainti
Kohteen sijainti Vanhan Porvoon ja Empirekaupungiosan rajapinnassa, Mannerheiminkadun varrella, tekee suunnittelusta poikkeuksellisen vaativaa. Kyseessä on erittäin näkyvä paikka, jonka ohi lähes jokainen kaupunkiin saapuva kulkee.
Vanha Porvoo ei esittelyjä kaipaa: se on valtakunnallisesti tunnettu kaupunginosa, jonka merkitys Porvoon maineelle on mittaamattoman suuri. Empirekaupungin ruutukaava ja historiallinen rakennuskanta muodostavat oman, arvokkaan kokonaisuutensa. Näiden rajapinnassa Hopean kortteli on kuin saumakohta, jossa eri aikakaudet ja mittakaavat kohtaavat.
Kohdealuetta ympäröivä rakennuskanta vaihtelee voimakkaasti. Mannerheiminkadun varrella on uudempia, korkeampia kerrostaloja, kun taas Vanhan Porvoon puolella on matalia, pääosin yksi- ja kaksikerroksisia puutaloja.
(1) Mannerheiminkadun eteläpuolella vastinparina on 1956 rakennettu seitsemänkerroksinen klinkkeripintainen asuin- ja liikerakennus, jota ei voi pitää kaupunkikuvallisena helmenä. (2) Kulmittain risteyksen toisella puolella on suojeltu, vuonna 1917 valmistunut keltaiseksi rapattu asuin ja liikerakennus pyöristettyine kulmineen. (3) Rauhankadun puolella seisoo nelikerroksinen, vuonna 1984 valmistunut betonielementtirakenteinen toimistorakennus, jonka Mannerheiminkadun puoleista julkisivua jäsentävät kaariaiheet.
Korttelin pohjoispuolella ollaan puolestaan jo Vanhan Porvoon mittakaavassa – yhden ja kahden kerroksen korkuisissa historiallisissa puurakennuksissa, joihin uudisrakentaminen pitäisi saada myös sopimaan. Juuri täällä, korttelin pohjoisreunalla, piilee suunnittelun suurin haaste: miten uusi rakentaminen sovitetaan niin mittakaavaltaan kuin hengeltään vanhaan rakennuskantaan? Tämä on myös hankkeen suurin mahdollisuus – tai sen epäonnistumisen riski.
(4) Rauhankadun varrella on vuonna 1895 rakennettu Kirkko, Borgå Missionskyrka. (5) Rihkamakadun varrelle sijoittuu useita Vanhan Porvoon alueeseen kuuluvia yksi- ja kaksikerroksisia puutaloja ja (6) Mannerheiminkadun ja Kirkkokadun kulmassa on matala yksikerroksinen puutalo, jossa on liiketiloja. Kaikilla näistä rakennuksista on asemakaavassa suojelumerkintä.
🔎Tutustu ympäristöön Google Street View:n kautta: https://maps.app.goo.gl/oLmkruCiVM6bFYDt8
Asemakaavamuutokset
Suojelumerkinnät: Kaavamuutoksessa Hellbergin kulmalta esitetään poistettavaksi suojelustatus, mikä mahdollistaisi vanhan rakennuksen purkamisen.
Rakennusoikeus: Asemakaavaan merkitty rakennusoikeus kasvaa periaatteessa maltillisesti: vanhassa asemakaavassa sitä oli 3 800 k-m², uudessa luonnoksessa 4 465 k-m². On kuitenkin hyvä huomioida, että vanhan kaavan sallimasta rakennusoikeudesta vain noin 2 200 k-m² (alle 60%) on käytetty. Uuden kaavan mukaan täysimääräisesti toteutuessaan uudisrakentaminen tuplaisi nykyisen rakennusmäärän.
Kerroskorkeudet: Uudessa asemakaavaluonnoksessa Mannerheiminkadun puolella korkeudet nousevat kolmesta viiteen kerrokseen, kun taas Rihkamakadun puolella ne laskevat kolmesta yhteen – ehkä hieman yllättäen. Merkillepantavaa on, että Rihkamakadun toteutunut rakentaminen poikkeaa merkittävästi vanhasta kaavasta: kolmen kerroksen ja noin 2 000 k-m² sijaan alueella on kaksi yksikerroksista rakennusta, yhteensä noin 530 m².
Pysäköinti ja piha
Rakenteellinen pysäköinti on tämänkaltaisessa sijainnissa käytännössä välttämätöntä. Se lisää suunnittelun vaativuutta, mutta toisaalta vapauttaa pihatilaa muuhun käyttöön. Autopaikkavaatimukset ovat 1 ap / 120 k-m² asuinpinta-alaa (vähintään 0,7 ap / asunto) ja 1 ap / 160 k-m² toimistopinta-alaa, mikä tarkoittaa, että tontille tulisi osoittaa yhteensä 32 autopaikkaa (3580/120 = 30 ap + 280/160 = 2 ap).
Suunnitelmissa maanalaisessa autohallissa on 33 autopaikkaa ja pihalla lisäksi kuusi pintapaikkaa, yhteensä 39 paikkaa. Määrä ylittää vaatimuksen seitsemällä paikalla, mikä herättää kysymyksiä ratkaisun tarkoituksenmukaisuudesta. Toisaalta mitoitus 1 ap / 120 k-m² on varsin niukka, eikä välttämättä vastaa todellista tarvetta, joten ylimääräiset paikat voivat olla käytännössä perusteltuja.
Jos paikkamäärä puolestaan johdettaisiin käänteisesti mitoituksesta 0,7 ap / asunto, vastaisi 37 paikkaa (39 – 2 toimistopaikkaa) noin 53 asuntoa. Se on huomattavan suuri määrä suhteessa rakennusoikeuteen, joten kokonaisuus jää tältä osin vielä epäselväksi. Autopaikkamerkintöjen voidaan kuitenkin olettaa tarkentuvan suunnittelun edetessä.
Asemakaavaluonnoksessa on lisäksi korttelin länsiosaan kohdistuva maininta, jonka mukaan suojeltujen rakennusten autopaikkavaatimus olisi enintään 1 ap / 160 k-m². Sanamuoto on erikoinen, sillä ”enintään” tarkoittaisi periaatteessa, ettei paikkoja tarvitsisi osoittaa lainkaan. Yleensä vastaavissa määräyksissä käytetään muotoa ”vähintään”. Olisi syytä tarkistaa, onko kyseessä virheellinen tai tulkinnanvarainen kirjaus.
Kansipiha tuo omat haasteensa pihan kasvillisuudelle, ja esimerkiksi suurista puista kansipihan päällä on turha haaveilla. Kasvillisuus koostuneekin lähinnä pensaista ja maanpeitekasvillisuudesta, jotka joudutaan kuitenkin uusimaan aika ajoin pihakannen tulevien korjausten yhteydessä. Ei ole kasveille helppoa juurtua tällaiseen ”luonnottomaan” rakenteeseen minimaalisella kasvualustalla.
Ilme ja identiteetti
Alustava havainnekuva ei herätä suuria odotuksia. Rakennus edustaa tavanomaista nykyrakentamista – pelkistettyä ja paikoin yksitoikkoista arkkitehtuuria. Kokonaisuus muistuttaa vahvasti Teboilin tontille aiemmin suunniteltua rakennusta, joskin alkuperäinen versio oli visuaalisesti hieman vivahteikkaampi. Hopean kortteliin ehdotettu ratkaisu jää ilmeeltään vaatimattomaksi: siitä puuttuvat yksityiskohdat ja kaupunkitilaa rikastuttavat elementit, jotka voisivat tehdä ympäristöstä houkuttelevamman.
Vaikka rakennus todennäköisesti toimii hyvin sisätiloiltaan ja täyttää tilaohjelman vaatimukset, sen arkkitehtuuri ei juuri herätä tunteita tai tarjoa kaupunkilaisille elämyksiä. Onneksi ylimmän kerroksen kattolyhdyt ja viistetty kattomuoto keventävät rakennuksen massaa ja rytmittävät ylintä kerrosta. Katutasoon sijoitetut liiketilat puolestaan tuovat eloa ympäristöön ja tukevat keskustan kaupunkielämää – juuri niin kuin tämänkaltaisessa sijainnissa kuuluukin.
Katujulkisivut ja alueleikkaukset
(a) Mannerheiminkadun puolella kattokorkeuksissa tapahtuu korttelin sisäinen hyppäys, kun rakennusten korkeus muuttuu yksikerroksisesta puutalosta viisikerroksiseen uudisrakennukseen. Rakennuksen päätyseinä on harjakorkeuteen saakka tasaista pintaa, mikä korostaa korkeuskontrastia (ks. havainnekuva alempaa). Olisiko siinä voinut muiden kattokulmien mukaisesti harkita myös jonkinlaista viistettä, joka pehmentäisi vaikutelmaa?
(b) Rauhankadun puolella kattolinjat vaikuttavat sulavammilta. Korkeudet laskeutuvat Mannerheiminkadun eteläpuolisen rakennuksen seitsemästä kerroksesta uudisrakennuksen viiteen ja neljään kerrokseen ja edelleen Rihkamakadun pohjoispuolella kahteen kerrokseen. Vaikka neljän kerroksen korkeus poikkeaa Rihkamakadun puurakennuksen kahden kerroksen korkeudesta, Rauhankatu nousee reilusti pohjoista kohden tasoittaen korkeuseroa, jolloin ero jää käytännössä yhden kerroksen korkuiseksi.
(c) Rihkamakadun puoleisessa julkisivussa huomiota herättävät matalat, yksikerroksiset apurakennukset, jotka poikkeavat mittakaavaltaan ja ulkoiselta olemukseltaan sekä päärakennuksesta että muusta ympäristöstä. Lisäksi matalien rakennusten välit jäävät avoimiksi, joka avaa näkymät korttelin sisälle. Tietyissä tapauksissa tämä voisi olla hyvä asia, mutta tässä tapauksessa huomattavasti massiivisempi päärakennus nousee turhankin paljon esiin ja muodostaa pysäyttävän reunuksen Vanhan Porvoon kaupunkirakenteelle.
Kaupunkikuva
Mannerheiminkadun puolelta laadittujen havainnekuvien perusteella uudisrakennus näyttää asettuvan ympäröivään kaupunkirakenteeseen kohtuullisen hyvin – sekä korkeuden että arkkitehtonisen ilmeen osalta. Silmiin osuu kuitenkin selvä mittakaavaero suojellun, yksikerroksisen puurakennuksen ja uudisrakennuksen viistämättömän päädyn välillä, mikä tekee siirtymästä ympäristön kannalta hieman jyrkän.
Rihkamakadun puoleinen sivu
Korttelin haastavin näkymäsuunta avautuu Rihkamakadulle, missä uudisrakennus rajautuu suoraan Vanhan Porvoon mataliin, suojeltuihin puutaloihin – osaksi kaupungin arvokkainta historiallista rakennetta. Pohjoisreunaan sijoitetut yksikerroksiset puurakennukset ovat jopa pienempiä kuin vastapuolen talot, ja niiden takaa kohoava korkeampi rakennusmassa muodostaa voimakkaan kontrastin ympäristöönsä. Lopputuloksena syntyy epätasapainoinen näkymä, jossa mittakaavaero korostuu ja korttelin sisäinen luonne jää ristiriitaiseksi.
Aiemmissa, toisen rakennusyhtiön laatimissa suunnitelmissa Rihkamakadun varteen oli hahmoteltu kaksikerroksisia townhouse-tyyppisiä rakennuksia, jotka olisivat mittasuhteiltaan sopineet paremmin ympäristöön ja samalla suojanneet näkymiä korttelin sisäosiin. Nyt esitetty ratkaisu on madallettu yksikerroksiseksi, mikä jättää alueen avoimeksi ja tuo korttelin mittasuhteiden epätasapainon entistä selvemmin esiin.
Maanalaiseen parkkihalliin kulkevan ajoluiskan suojaksi on esitetty matalaa ja yksinkertaista rakennusta, jonka ainoa tehtävä lienee peittää ajoluiska. Mitään muuta se ei sitten peitäkään. Korkea kerrostalo korttelin eteläreunalla näkyy autokatoksen ylitse pelottavan julkeasti myös vanhan Porvoon suuntaan.
Ongelma ei ole puurakenteen yksinkertaisuudessa, vaan massoittelun aneemisuudessa. Rihkamakadun varteen sopisi hyvin kaksikerroksinen, osin asuinkäyttöön tarkoitettu rakennus – mittakaavallisesti sellainen toimisi vielä varsin hyvin ympäristönsä kanssa. Samalla se peittäisi paremmin korttelin toisella reunalla olevaa, massiivisempaa viisikerroksista rakennusta, jolloin kortteli ei tuntuisi niin hyökkäävältä Vanhan Porvoon suuntaan.
Tasapainon etsintää
Ei ole helppoa suunnitella kokonaisuutta, joka istuisi yhtä aikaa valtaväylän, Empirekaupungin ja Vanhan Porvoon katukuvaan. Hopean kortteli sijaitsee kuin kolmen eri maailman rajapinnassa: modernin kaupunkirakenteen, 1800-luvun empiremiljöön ja keskiaikaisen kaupunkikudoksen välissä. Juuri tämä tekee paikasta poikkeuksellisen herkän, mutta samalla ainutlaatuisen mahdollisuuden osoittaa, että uudisrakentaminen ja historiallinen ympäristö voivat täydentää toisiaan – ei kilpailla keskenään.
Onnistumisen avain piilee ennen kaikkea mittakaavassa, materiaalivalinnoissa ja rakennusten jäsentelyssä. Rakennusten rytmi, ikkuna-aukotukset, kattomuodot ja julkisivujen pinnanvaihtelut voivat luoda hienovaraista yhteyttä ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Bonavan esittämissä suunnitelmissa on nähtävissä yritys sovittaa suuri rakennusmassa vaikeaan ympäristöön niin, että lopputulos olisi kohtuullinen, mutta ratkaisu jää paikoin epätasapainoiseksi. Erityisesti Rihkamakadun suunta kaipaisi harkitumpaa mittakaavan sovittamista. Todellinen onnistuminen edellyttää, että kokonaisuus tunnistaa ympäristönsä herkkyyden ja vastaa siihen laadulla, ei kompromisseilla.
Rima korkealle
Moni saattaa ajatella, että mikä tahansa uusi rakennus on parannus nykyiseen purkukuntoiseen Hellbergin taloon verrattuna. Silti paikka on niin merkittävä ja näkyvä, ettei siihen voida hyväksyä millaista ratkaisua hyvänsä.
Rima on pidettävä korkealla – arkkitehtonisesti, toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti.
Kaaavaluonnos on nähtävillä 29.4.-29.5.2026, ja kaupunkilaisilla on nyt tilaisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi uusi kortteli keskustassa muotoutuu. Nyt on tärkeä hetki osallistua ja tuoda oma mielipide julki.
Lähteet:
AK 656 Kortteli 18 – Aineistot Porvoon kaupungin sivuilla
https://www.porvoo.fi/asuminen-ymparisto/kaavoitus/asemakaavat/ak-565-kortteli-18/
