Oletko koskaan miettinyt miksi kaupungit näyttävät siltä miltä näyttävät? Mikä on historian merkitys kaupunkien kehittymiselle? Useimmat kaupungit – mukaan lukien Porvoo – ovat käyneet läpi useita vaiheita, jotka ovat sisältäneet osin toteutuneita, osin toteutumattomia suunnitelmia. Olennaista on, että olemassa oleva kaupunkirakenne antaa aina lähtökohdat suunnittelulle, eikä sitä voi jättää huomioimatta.

Kulttuuri, tavoitteet, arvot ja ihanteet muuttuvat ajan saatossa. Talouden kukoistaessa kaupunki saa erilaisia ominaispiirteitä kuin lamana aikana. Yksityisellä rahalla toteutettu kaupunki näyttäytyy erilaisena kuin julkisella rahalla rakennettu kaupunki. Historiallinen kaupunki antaa erilaiset lähtökohdat kaupungin rakentamiselle ja uudistamiselle kuin tyhjästä luotu kaupunki. Teknisesti täydellisesti toimiva kaupunki ei välttämättä tarkoita viihtyisää kaupunkia. Autojen ehdoilla suunniteltu kaupunki on kaukana jalankulkijaa miellyttävästä kaupungista. Arvoista käydään jatkuvaa vuoropuhelua ja ristiriitaisilta näkemyksiltä ei voi välttyä. Mitä asioita pitäisi huomioida parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi?

Käyn läpi lyhyin esimerkein neitseellisen kaupungin, aavekaupungin, sillisalaatin, laajentuvan täyttökaupungin ja vanhan päälle laaditun vision. Onko menneisyys aina painolasti uuden suunnittelijalle?

Puhtaalta pöydältä (Case Brasíl, Brasilia)

Moni arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija on varmasti joskus toivonut pääsevänsä aloittamaan kaupungin suunnittelun ns. puhtaalta pöydältä. Ilman olemassa olevaa infrastruktuuria ja kytköksiä menneisyyteen voisi luoda juuri sellaisen kaupungin kuin haluaisi. 1900-luvun puolessa välissä tällaisen ideaalikaupungin luomista päästiin käytännössä kokeilemaan Brasiliassa, kun arkkitehti Oscar Niemeyer tukijoukkoineen antoi suuntaviivat maan uudelle pääkaupungille Brasílialle. Se rakennettiin sisämaahan, keskelle ei mitään. Kaupungin pohjapiirustus näytti suurten keskiakselien muodostamalta lentokoneelta tai linnulta. Maantasolla kaupunkia leimasivat leveät autokaistat ja liikenneväylät, korkeat kerrostalot, mahtipontiset julkiset rakennukset, valtavat aukiot ja monumentaaliset betonirakenteet.

Tuliko kaupungista ihanteellinen? Ei tullut. Kaupunkirakenteen mittakaavasta muodostui ihmisen kannalta aivan liian iso, kylmä ja tunteeton. Kaupunginosien jaottelu toiminnallisiin lohkoihin noudatteli LeCorbusierin periaatteita ja lisäsi kaupungin segregaatiota. Kävelijä tuntee itsensä pieneksi autoliikenteelle suunnitellun kaupungin suureellisten liikenneväylien ja aukioiden reunalla. Aktiivista katuelämää etsivät joutuvat hakemaan sitä hiljaisen keskustan sijaan kaupungin laitamilta ja esikaupungeista. Kaupungin positiivisina puolina voidaan mainita projektin myötä syntyneet Brasílian ainutlaatuiset arkkitehtuurikohteet, isot viheralueet ja tietysti alueen miellyttävä ilmasto.

Aavekaupungit (Case Buniel, Espanja)

Toinen esimerkki tyhjästä luoduista kaupungeista löytyy Espanjasta. 2000-luvun alkuvuosina talous kukoisti ja rakennusyhtiöt ja kunnat rakensivat uusia kaupunkeja ja asuntoja kuin liukuhihnalta. Vuosien 2000 ja 2008 välillä Espanjaan rakennettiin noin 5 miljoonaa asuntoa, kun rakennuttajat saivat halpaa lainarahaa ja korruptoitunut viranomaissäätely oli rakentamiseen kannustavaa. Yksi näistä uusista asuinpaikoista oli Bunuel, minne rakennettiin kilometrikaupalla uutta tieverkkoa ja uusia rakennuksia nousi kuin sieniä sateella. Hyvin vetäneet asuntomarkkinat kannustivat yhä uusiin investointeihin.

Vuonna 2008 taloudellisen kuplan puhjetessa asuntojen myynti romahti, rakentaminen pysähtyi kuin seinään ja rakennusyhtiöt ajautuivat vararikkoon. Seurauksena oli puoliksi valmiita kaupunkeja ja rakennuksia, joihin kukaan ei muuttanut. Näistä tuli aavekaupunkeja. Tyhjiä valmiita ja puolivalmiita katuja, rakennuksia ja moottoriteitä, jotka päättyvät keskelle ei mitään.

Vuosia myöhemmin talouden ja asuntorakentamisen jo elpyessä, nämä aavekaupungit seisovat edelleen tyhjillään. Moni tällainen kaupunki rakennettiin halpaan ”autiomaahan”, ja niiden yhteydet olemassa olevaan infrastruktuuriin ovat vähäiset. Rakennusten myynti ei ole kannattavaa, ja niiden purkaminen on liian kallista. Rakennusyhtiöiden ja asuntokeinottelijoiden ahneus sekä ympäristöstä piittaamattomuus on tullut monelle kalliiksi.

Sillisalaatti (Case Rotermann, Tallinna)

Entäpä sitten, jos annetaan vapaat kädet luoda jotain uutta olemassa olevan kaupunkirakenteen keskelle? Pienennetään vähän mittakaavaa ja siirrytään kaupungeista kaupunginosiin ja rakennuksiin.

Vain parin sadan metrin päässä Tallinnan keskiaikaisesta vanhasta kaupungista sijaitsee Rotermannin kortteli, jonka tunnelmat poikkeavat vanhasta kaupungista huomattavasti. Kaupunginosan sivuilla kerrotaan korttelin sijaitsevan historiallisesti merkittävällä alueella ja siellä olevan historiallisesti arvokkaita rakennuksia melkein yhtä tiheässä kuin Tallinnan vanhassa kaupungissa. Alueella käveltäessä tuntuu kuitenkin siltä, että vanhat rakennukset ovat hävinneet jonnekin modernien lasiseinäisten laatikoiden taakse.

Tässä korttelissa suunnittelijoille ja rakentajille on annettu melko vapaat kädet toteuttaa mitä mieleen juolahtaa, eikä yhtenäisestä linjasta tai teemasta ole tietoakaan. Erikoiset rakenneratkaisut, sekalaiset tyylilajit, materiaalit, muodot ja värit tekevät korttelista rakennussekamelskan ja rakennusarkkitehtuurin koekentän, jonka suhde muuhun kaupunkirakenteeseen herättää kysymyksiä. Jokainen arkkitehti ja rakennuttaja on selvästi halunnut oman kädenjälkensä näkyvän lopputuotoksessa.

Joidenkin mielestä alue on hieno ja moderni, toisten mielestäni taas rakennuskakofoninen sillisalaatti.

Täyttökaupunkia (Case Jätkäsaari, Helsinki)

Jos vanha kaupunkirakenne alkaa tuntua ahtaalta voidaan aina laajentaa. Helsingissä laajentamista on tehty mm. Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa vanhaa merenpohjaa täyttämällä. Alustavissa visoissa Jätkäsaaresta piti tulla vihreä keidas, missä laajat viheralueet ja rakennusten vihreät sisäpihat luovat merellisen unelman alueen uusille asukkaille. Matkan varrella on joissakin alustavissa suunnitelmissa visioitua avaruutta ja väljyyttä kuitenkin uhrattu betonille ja tiiviille kerrostalokortteleille. Täälläkin rakentamisen tyylit, värit ja muodot vaihtelevat rakennuksesta toiseen (vrt. Rotermann).

Entä se vihreys sitten? Alustavissa havainnekuvissa näkyvä vihreys ei välttämättä realisoidu nykyisessä katukuvassa. Pysäköintihallien päällä olevat ahtaat kansipihat ovat tehneet korttelien sisäisten viheralueiden toteuttamisesta haastavaa. Lähekkäin olevat korkeat tornitalot peittävät auringonvaloa tehokkaasti. Alueella on toki muutamia hienoja kattopuutarhoja ja kansipihoilla on käytetty kekseliäisyyttä rajallisen tilan hyödyntämisessä. Toivottavasti rakenteilla oleva Hyväntoivonpuisto kuitenkin lunastaa annettuja lupauksia.

Onko Jätkäsaaressa osattu hyödyntää ympäristön tarjoamat maisemat, merihenkisyys ja muut hienon miljöön tarjoamat puitteet vai ovatko nämä tavoitteet jääneet tiiviin rakentamisen jalkoihin?

Osa ihmisistä kehuu aluetta moderniksi ja innovatiiviseksi kaupunginosaksi, jossa on hyvät palvelut ja julkisen liikenteen yhteydet. Toisten mielestä korkeat kerrostalokorttelit on rakennettu liian tiiviisti, asuntojen hinnat hipovat pilviä, alue on sijainniltaan pussinperä ja liikenne ruuhkautuu helposti tullessa ja mennessä. Jätkäsaaresta voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan tämä paikka ei jätä ketään kylmäksi.

Vanhan päälle (Case Porvoon länsiväylä)

Porvoossa esiteltiin viime syksynä uusi uljas kaavarunko Läntiselle Mannerheiminväylälle. Suunnittelutiimille oli annettu melko vapaat kädet ja jälki oli räväkkää. Noin kilometrin matkalle oli esitetty muurimaista korkeiden kerrostalojen (5-10 krs.) muodostamaa jonoa, joihin oli kokonaisuudessaan saatu mahdutettua lähes 148 000 k-m². Nykytilanteen ei annettu rajoittaa visiointia, vaan suunnitelmissa esitettiin suorasukaisesti uusien, laatikkomallisten tornitalojen sijoittamista osittain olemassa olevien vanhojen (ja uusien) omakotitalojen päälle. Nykyisiä omakotitaloalueita oli myös reunustettu korkeiden tornitalojen jonoilla. Suureellista suunnittelua perusteltiin mahdollisuuksien luomisella ja modernilla kaupunkikehittämisellä.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia tavoitteita projektille asetettiin. Oliko määrittelevänä kriteerinä mahdollisimman paljon kerrosneliöitä vai viihtyisä kaupunkitila? Taloudelliset arvot tuntuvat nykyään aina kiilaavan suunnittelutavoitteiden huipulle muiden arvojen kustannuksella.

Suunnitelma sai sen verran karvasta palautetta heti alkumetreillään, että eniten kritiikkiä saanut osa poistettiin jo kaavarungosta. Siitä huolimatta askarruttamaan jäivät edelleen esitettyjen suunnitelmien linkittyminen olemassa olevaan kaupunkitilaan ja Porvoon kokonaiskuvaan. Kaupungin historiaan, imagoon ja ympäristöön sekä rakennusten habitukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Lue aiheesta lisää täältä.

Menneisyydestä ponnistaen

Harvoin ollaan sellaisessa tilanteessa, missä päästään luomaan jotain uutta täysin ”tyhjälle paperille”. Riippumatta siitä suunnitellaanko kaupunkia vai rakennusta, on suunnittelijan yksi tärkeimpiä taitoja:

Kyky huomioida olemassa oleva ympäristö ja alueen historia

Suunnittelijan tulee tietää paikan rakennettavuuteen liittyvät seikat, mutta hänen tulee huomioida myös oleva kaupunkirakenne ja ympäristön tarjoamat mahdollisuudet. Mitä alueella ja sen läheisyydessä on tällä hetkellä? Mitä siellä on ollut aiemmin? Millaisia näkymiä avautuu vanhasta uuteen ja uudesta vanhaan? Syntyykö uuden ja vanhan välille symbioosi vai ristiriita? Millaisia tiloja rakentaminen tuottaa ja miten ihminen asettuu näihin tiloihin?

Suunnittelija ei saisi vähätellä olemassa olevaa ympäristöä, alistaa sitä ajattelemattomasti uudelle, matkia muualla tehtyjä ratkaisuja ilman paikallista kontekstia tai pyrkiä egoistisesti vain saamaan oman maamerkkinsä esille. Parhaimmillaan suunnittelija osaa luoda jotain sellaista, joka tukeutuu olemassa olevaan vahvistaen sitä, siten että uusi sulautuu ristiriidoitta olemassa olevaan ympäristöön. Tämä vaatii monesti syvällistä ymmärrystä genius locista (paikan hengestä).

Hyvä kaupunki syntyy pitkäjänteisestä kehittämisestä, missä kyetään huomioimaan alueen olemassa olevat vahvuudet ja voimistamaan niitä. Tämä ei ole yksinkertainen tehtävä, koska kaupunki koostuu lukemattomista erilaisista alueista, osatekijöistä, toiminnoista ja prosesseista, joilla on monisyinen vaikutus toisiinsa.

Todelliset kaupunkien helmet ovat kehittyneet ja kukoistaneet vuosisatoja, jopa tuhansia. Rooma, Lontoo, ja Pariisi ovat kehittyneet suurilta osin orgaanisesti kaikkien säikeiden nivoutuessa yhteen pitkän ajan kuluessa historian mukana, jos eivät aina ideaalisti, niin ainakin intiimisti ja inhimillisesti.

Yksi asia on joka tapauksessa selvä:

Menneisyys on voimavara, ei painolasti

—
Lähteet:

1800-luvun empirekaupunki uhkasi Vanhaa Porvoota, Porvoon historia, porvooinfo.com
https://porvooinfo.com/2019/01/30/porvoon-historia/

Brasília, national capital, Brazil, Encyclopaedia Britannica
https://www.britannica.com/place/Brasilia

Brasilia: Building a city from scratch
http://www.bbc.com/culture/story/20140618-cities-built-from-scratch

Ghost towns of empty buildings are monuments to Spain’s housing boom
https://www.youtube.com/watch?v=7yJwJ62eimE

A Decade After the Global Financial Crisis, Spanish Ghost Towns remain
https://www.wired.com/story/spain-ghost-towns-photo-gallery/

There’s A Lesson In Spain’s Surreal, Unfinished Cities (Huffington Post)
https://www.huffpost.com/entry/spain-empty-cities_n_56ba6221e4b0b40245c47dff

Jätkäsaari, Uutta Helsinkiä
https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/jatkasaari

Jätkäsaari, artikkeli, Helsingin Sanomat 4.9.2019
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006226276.html

Porvoon Puistokatu raportti
https://www.porvoo.fi/library/files/5daeb615ed6b978c51000cbb/Porvoon_puistokatu_20191021_42MB.pdf

Porvoon länsiväylä, Blogi 4.11.2019
http://aistimaa.fi/blog/porvoon-lansivayla/