Julkaistu 28.3.2025 by Mika Varpio
Kaupunkikuvan merkitys kaavoituksessa ja poliittisessa päätöksenteossa
Muuttuvat kaupunkiympäristöt
Vuosisatojen ajan hitaasti kasvaneet ja kehittyneet asutusalueet sekä niiden keskukset, kaupungit, ovat imeneet kasvuunsa vaikutteita paikallisesta ympäristöstä ja kulttuurista – ja muodostuneet siten omaleimaisiksi paikan henkeä korostaviksi kokonaisuuksiksi. Kaupunkeja on muovattu tarvepohjaisesti ja rakentaminen on heijastellut paikallisia materiaaleja ja käsityötaitoa. Hitaasti muuttuva rakennettu ympäristö on antanut alueen asukkaille mahdollisuuden juurtua paikkaan ja tuntea sen omakseen. Kotikorttelin jokainen rakennus, puu ja oikopolku on tunnettu läpikotaisin.
Käsityövaltainen ja olemassa olevaan ympäristöön sopeutuva kehitys on kuitenkin monin paikoin jäänyt teollisen tuotannon jalkoihin kaupunkien kasvunopeuden kiihtyessä ja tehokkuusvaatimusten lisääntyessä. Liikennejärjestelmien muutos on muokannut kaupunkirakenteen mittakaavaa ihmisläheisestä aivan erityyppistä tilaa vaativia kulkuvälineitä palvelevaksi (kuva 2). Nykyaika on mahdollistanut paitsi tiedon välittömän leviämisen maailman ympäri myös ympäristösuunnitteluun ja kaupunkikehitykseen liittyvien ajatusten ja ideoiden siirtymisen lähes valonnopeudella paikasta toiseen. Yhdessä paikassa hyväksi havaittu idea kopioidaan hetkessä toisaalle, ja pian eri paikat alkavat ulkoisesti muistuttaa toisiaan. Yhdenmukaistava kehitys liittyy erityisesti kasvaviin kaupunkikeskittymiin, joissa yksilölliset alueelliset kulttuuripiirteet liudentuvat ja samantyyliset ketjumallit tarjoavat nopean ja tehokkaan tavan rakentaa uutta palvelutarjonnan ja suuren asuntokysynnän tarpeisiin.
Kiihkeästi laajenevaa kaupunkirakennetta suunnitellaan pala tai alue kerrallaan, jolloin kokonaisuus jää joskus vaille riittävää painoarvoa. Yksittäisiä rakennuksia tai rakennusryppäitä tarkastellaan ilman riittävää ympäristökontekstia. Suunnittelussa korostuu välimallin mittakaava, jolloin kokonaisvaikutelma ja toisaalta ihmisen mittakaava jäävät vähemmälle huomiolle. Muodostuu epäjohdonmukaista kaupunkiympäristöä, missä alueet eivät linkity toisiinsa eivätkä toiminnot eri alueilla tue toisiaan. Alueellinen identiteetti heikentyy ja syntyy sekavaa kaupunkitilaa, jota kukaan ei oikein voi kutsua omakseen.
Rakennusten näennäinen tehokkuus vaikuttaa suunnitelmia perusteltaessa usein olevan paljon tärkeämpää kuin rakennusten muu vaikutus kaupunkiympäristöön. Julkisivujen elävyyteen sekä rakennuksen ja katutilan vuorovaikutukseen ei kiinnitetä riittävästi huomioita, ja muutenkin rakennuksen suhde ympäristöönsä ja vaikutus kaupunkikuvaan jättää monesti toivomisen varaa.
Kaupunkikuva ja kaavoitus
Kaupunkikuva on monesta osatekijästä muodostuva kokonaisuus. Lyhyesti sanottuna kaupunkikuva tarkoittaa sitä, miltä kaupunki näyttää ja miten se koetaan. Kaupunkikuva on jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, joka välittyy ihmiselle lähinnä näköaistin kautta, mutta siihen vaikuttavat fyysisen ympäristön lisäksi myös ympäristöön kiinnittyvät alitajuiset assosiaatiot ja mielleyhtymät. Jos ajattelua hieman laajennetaan, myös muiden aistien kautta koetut elämykset, kuten maut, tuoksut ja äänet vaikuttavat mielikuvaan kaupungista. Ehkä merkittävin kaupunkikuvaa muokkaava tekijä on erityyppisten alueiden jakauma sekä niiden välinen hierarkia ja hahmottuminen (rakennetut alueet, viheralueet, liikenneväylät, vesialueet, julkiset ja yksityiset tilat jne.). Erityisesti rakennuksilla ja niiden arkkitehtuurilla on suuri vaikutus kaupunkikuvan muodostumiseen, mutta kaupunkikuvaa muovaavat myös pienemmät visuaaliset rakenteet, kuten pinnoitteet, valaisimet ja kyltit sekä tietysti ihmiset.
Kaupunkikuva = miltä kaupunki näyttää ja miten se koetaan
Kaupunkikuva ja kaupungin imago, eli kaupungista syntyvä mielikuva, ovat vahvasti toisiinsa limittyviä käsitteitä. Kaupunkikuva vaikuttaa asukkaiden arkielämään sekä suorina havaintoina että mielikuvien kautta. Kaupungin visuaalinen hahmo vaikuttaa imagon muodostumiseen, mutta siihen vaikuttavat myös toiminnalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Kaupunkikuvalla on huomattava vaikutus ihmisten kokemaan elinympäristönsä viihtyisyyden sekä paikkaan kuulumisen tunteeseen. Harmonisten maisema- ja tilakokonaisuuksien suhde visuaalisesti epämiellyttäviin kaupunkialueisiin on kaupunkikokemuksen kannalta olennainen tekijä, mutta niin on myös kaupungin tai kaupunginosan imagon vaikutus asukkaidensa arkielämään.
Koska kaupunkiympäristön herättämillä tunteilla on todistetusti1,2 suuri vaikutus ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, voidaan perustellusti kysyä, kiinnitetäänkö kaupunkikuvaan riittävästi huomiota kaavoituksessa ja rakentamisessa? Jos kaavaselostuksia on uskominen, niin kaupunkikuva koetaan erittäin tärkeäksi myös kaavoituksen puolella. Siihen ainakin viitataan kaavaselostuksissa lukemattomia kertoja: termi kaupunkikuva voi esiintyä asemakaavojen selostuksissa kymmeniä kertoja, keskeisten kaavojen selostuksissa jopa 50–70 kertaa. Kaavaselostuksissa esimerkiksi luodaan laadukasta kaupunkikuvaa, säilytetään kaupunkikuvalliset arvot, eheytetään kaupunkikuvaa, varmistetaan kaupunkikuvallinen laatutaso tai rakennetaan kaupunkikuvan ehdoilla.
Kaupunkikuvalla on siis suuri käsitteellinen merkitys ainakin kaavaselostuksissa, ja hyvä kaupunkikuva asetetaan tavoitteeksi lähes jokaisessa kaavassa, mutta toteutuuko se ja kuka lopulta tekee päätökset rakentamisen suhteen?
Kaupunkikehityksen suuntaviivojen määrittely
Yksittäinen rakennuttaja, suunnittelija tai toimisto voi omalta osaltaan vaikuttaa kuhunkin toimeksiantoon omalla näkemyksellään tai mielipiteillään, mutta laajojen suuntaviivojen ja yleisen mielipiteen muokkaaminen voi olla haastavampaa. Pitäisi kyetä vastaamaan esimerkiksi kysymyksiin: mihin suuntaan kaupunkirakennetta laajennetaan, kehitetäänkö viheralueita vai annetaanko enemmän tilaa kaupallisille toiminnoille, tehdäänkö keskustasta kävelypainotteinen vai parannetaanko autoilumahdollisuuksia, suojellaanko vanhaa rakennuskantaa vai modernisoidaanko sitä, panostetaanko korkealaatuiseen arkkitehtuuriin vai edullisempaan massatuotantoon, tähdätäänkö määrään vai laatuun? Nämä kauaskantoiset ja laajavaikutteiset linjaukset ovat usein strategisen tason ratkaisuja, joihin vaikuttavat yleensä eniten jonkin poliittisen toimielimen päätökset. Poliittinen päätöksenteko onkin keskeisessä asemassa kaupunkien ja yhteisöjen kehitysstrategioita laadittaessa. Päättäjät ratkaisevat mihin suuntaan asioita kehitetään – mihin panostetaan ja mikä jätetään vähemmälle huomiolle. Kun pohditaan rakentamisen ja rakennuksien elinkaarta, voivat päätösten vaikutukset ulottua monen sukupolven päähän. Suhteellisen lyhyeksi kaudeksi valituilla päättäjillä voi kuitenkin joskus olla vaikea asettaa tavoitteet tarpeeksi etäälle ja katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen.
Poliittinen päätöksenteko on keskeisessä asemassa kaupunkien kehitysstrategioita laadittaessa
Päättäjinä on ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikilta aloilta, minkä vuoksi toimielimet voivat olla koostumukseltaan varsin heterogeenisiä. Kaavoitukseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyviä asioita käsitellään yleensä kaupunkikehityslautakunnassa (toimielimen nimi saattaa vaihdella eri kunnissa, se voi olla esimerkiksi yhdyskuntalautakunta tai kaupunkiympäristölautakunta). Myös kaupunkikehityslautakunnasta voi löytyä monen eri alan edustajia. Lautakunnassa, jonka jäsenenä olin itse edellisellä kaudella (2017–2021), oli jäsenenä päiväkotityöntekijä, pankkineuvoja, lakimies, koulunkäynninohjaaja, liikennöitsijä, ravintola-alan yrittäjä, lossinhoitaja, insinööri/hallintotieteilijä, lastentarhanopettaja ja maisema-arkkitehti. Voitte kuvitella, että yhteisen sävelen löytäminen voi tällaisella kokoonpanolla olla joskus vaikeaa. Jokainen tarkastelee asioita omasta näkökulmastaan, jolloin riittävän laaja-alaisen ja poikkitieteellisen näkemyksen saavuttaminen vaatii paljon keskustelua ja asioiden avaamista.
Kaupunkirakenteen arvottaminen
Taloudellisia seikkoja on helppo perustella taulukoilla ja tuloksella, samoin liikennemääriä, työpaikkoja tai palvelurakennetta. Ympäristötekijöitä ja luontoarvoja voidaan myös mallintaa ja tuoda ne päättäjien tietoon. Kaikkein hankalimmin perusteltavia ovat immateriaaliset asiat, kuten ympäristön kauneus, tasapainoisuus ja viihtyisyys (kuva 4). Ne herättävät eniten ristiriitaisia mielipiteitä ja niiden perusteleminen voi olla varsin työlästä. Aineettomilla seikoilla ja elämyksellisyydellä on kuitenkin yllättävän iso merkitys ihmisten henkiseen hyvinvointiin, ja ne vaikuttavat suoraan paikan kokemiseen, joten niihin tulisi kiinnittää entistä suurempaa huomiota.
Rakentamista perustellaan usein tietyn ryhmän – esimerkiksi opiskelijoiden tai seniorien – uusien asuntojen tarpeella, mutta siinäkin keskustelussa huomiota kiinnitetään laadun sijaan liiaksi määrään. Opiskelijat tai seniorit eivät kuitenkaan halua pelkkiä säilytyspaikkoja, vaan kaikille kansalaisille olisi tarjottava virikkeellinen ja henkistä hyvinvointia ruokkiva toimintaympäristö. Tämä edellyttää asuntojen lukumäärän lisäksi panostamista ympäristön laatuun, mikä valitettavan usein unohtuu pelkkiä kerrosneliöitä ja asuntojen kokonaismäärää tuijotettaessa.
Rakennettavien asuntojen koko ei myöskään aina vastaa ihmisten yleisiä toiveita.3 Pienet asunnot (yksiöt) ovat yliedustettuina asuntomarkkinoilla, ja valtaosa niistä menee asuntosijoittajille, joiden vaatimukset poikkeavat asunnontarvitsijoiden toiveista.4,5 Sijoittajille tärkeintä on tuotto, ei ympäristön viihtyisyys ja rauhallisuus, lähiluonto tai julkisen liikenteen yhteydet. Kun asunnoista on tullut asunnonvälittäjien ja sijoittajien markkinatavaraa, sillä on negatiivisia heijastusvaikutuksia rakentamiseen sekä laadullisesti että hinnallisesti.6,7
Kaupunki muodostaa orgaanisen kokonaisuuden, jonka tulee tarjota ihmisille hyvä elämisen perusta. Kun kaupunkia kehitetään, tulisi suunnitelmien kummuta kaupunkilaisten omista lähtökohdista ja toiveista. Määrällisten ominaisuuksien sijaan rakentamisessa tulisi painottaa laadullisia ominaisuuksia, kuten rakennusten ja elinympäristön kauneutta, sopusuhtaisuutta, harmoniaa, terveellisyyttä ja maisemaan soveltuvuutta. Inhimillinen kokemus kaupungista pitäisi nostaa keskiöön.
Suunnitelmien tulisi kummuta kaupunkilaisten omista lähtökohdista ja toiveista
Kaavoituksessa päätetään suurista linjoista, jotka vaikuttavat merkittävästi alueiden viihtyisyyteen ja elämyksellisyyteen. Rakennusmassojen sijoittelu ja korkeus, aukioiden koko ja mittakaava, viher- ja vesialueet, katulinjaukset ja alueiden toiminnallinen määrittely ovat suuren mittakaavan asioita, joilla vaikutetaan kaupunkikuvaan. Lisäksi yksittäisten rakennusten tyyli ja rakennuksen istuminen olemassa olevaan kaupunkitilaan ovat ratkaisevassa asemassa paikan hengen luomisessa (tai ylläpitämisessä). Ellei tunnelmaa, viihtyisyyttä, kauneutta ja muita aineettomia tekijöitä huomioida kaavoitusvaiheessa, on niitä haastavaa lisätä jälkikäteen alueen ominaisuuksiin.
Mielikuvia ja lobbareita
Rivikansalaisten, poliittisten päättäjien ja virkamiesten näkemykset ja mielikuvat hyvästä kaupunkirakenteesta ja miellyttävästä ympäristöstä poikkeavat usein toisistaan. Osaltaan tämä johtuu tiedon eriasteisesta tai erityyppisestä luonteesta. Virkamiehillä on usein paras faktapohjainen tieto käytettävissään, mutta toisaalta paikalliset asukkaat voivat tuntea paremmin oman alueensa historian, tarinat ja tunnepohjaan liittyvät ominaisuudet. Poliittiset päättäjät sijoittuvat tietämisen välimaastoon: he saavat (halutessaan) virkamiehiltä taustatietoja käsiteltävänä olevasta asiasta ja he voivat myös olla yhteydessä alueen asukkaisiin tai alueen asukkaat heihin erilaisten näkökulmien hahmottamiseksi. Aktiiviset päättäjät myös pyrkivät ottamaan selvää asioiden taustoista, mutta käytännön syistä8 aiheeseen syventyminen jää usein pinnalliseksi, jolloin päättäjät jäävät alttiiksi ulkoisille vaikutteille, painostukselle ja lobbaukselle.
Suomessa suurilla rakennusyhtiöillä, kiinteistösijoittajilla ja isoilla kauppaketjuilla on huomattavan suuri valta kuntakaavoituksessa9,10. Isoilla toimijoilla on merkittäviä pääomia, joiden avulla ne voivat lobata omia tavoitteitaan sekä viranomaisten että päättäjien suuntaan. Kun valtakunnallisen tai ylikansallisen tason kaupalliset toimijat lähtevät ensisijaisesti taloudellisista päämääristä, jäävät paikallisten yhteisöjen näkökulmat ja toiveet prosessissa usein sivurooliin. Mahdollisimman viihtyisän ja maisemaan sopivan ympäristön tuottaminen ei ole suurten rakennusfirmojen arvoasteikossa useinkaan ylimpänä listalla, vaan näkemyksiä ohjaa sen sijaan rahallisen voiton tavoittelu. Tämä johtaa edullisiin rakenneratkaisuihin (elementit, massatuotanto, muualta kopioidut mallit), eikä paikan henkeä tai kytkeytymistä ympäristöön huomioida riittävästi. Rakennusteollisuuden voitontavoittelun ei pitäisi ohjata kaupunkikehitystä, eikä kaupunki muutenkaan saisi rakentua minkään yksittäisen eturyhmän ehdoilla.
Rakennusfirmojen näkemyksiä ohjaa rahallisen voiton tavoittelu
Perinteisesti kunta on laatinut kaavat, joiden mukaan rakentajat toteuttavat rakentamisen. Prosessia on kuitenkin välillä pidetty hitaana ja kankeana. Kaavoituksen ja rakentamisen kytkemiseksi tiukemmin yhteen on otettu käyttöön niin sanottu kumppanuuskaavoitus, minkä tavoitteena on helpottaa ja nopeuttaa toteutusta. Mallissa korostuu yhteistyö suunnitteluprosessin alusta lähtien. Rakennusliikkeet tai rakennuttajat laativat alueelle omat suunnitelmansa, ja kunnan kaavoittajat suunnittelevat lopullisen asemakaavan näiden ehdotusten pohjalta. Roolit eivät kuitenkaan saisi kääntyä päälaelleen, niin että rakennusyhtiöt suunnittelevat yksipuolisesti uutta kaupunkitilaa kaupunkilaisten joutuessa tyytymään lopputulokseen. Prosessissa olisi tärkeää olla aikaisesta vaiheesta lähtien mukana myös kaupunkilaisia kertomassa niistä arvoista, joiden pohjalta he toivovat rakentamista suunniteltavan. Vaikka tilaajana olisi kunta tai kaupunki, suunnitelmien lopullinen asiakas on kuitenkin jokainen kaupunkilainen. Vasta kun kunnan omat tavoitteet kaavan suhteen ovat kirkastuneet, ollaan yhteydessä rakennuttajiin ja järjestetään tarvittaessa esimerkiksi suunnittelu- ja tontinluovutuskilpailu.
Suunnitelmien lopullinen asiakas on jokainen kaupunkilainen
Arvokeskustelun yleistajuistaminen
Kaupunkia rakennettaessa projektien kokoluokka on yleensä suuri ja osallisia iso joukko: alueella asuvat ja työskentelevät ihmiset, suunnittelijat, rakennuttajat, rakennusliikkeet, kaupungin virkamiehet, alueen infrastruktuuria tuottavat laitokset, ulkopuoliset alueen käyttäjät ja niin edelleen. Lakisääteisesti viranomaisten on laadittava isoista hankkeista osallistumis- ja arviointisuunnitelmat (MRL §63), joissa hanketta käydään läpi ja lausuntoja pyydetään virallisilta tahoilta, kuten energiantuottajilta, vesilaitokselta, pelastuslaitokselta ja liudalta erilaisia lautakuntia. Myös isommat yritykset, joille alue näyttäytyy mahdollisena liiketoiminta-alueena, ottavat usein kantaa kaavoitukseen käyttäen apunaan ammattilaisia, jotka tutkivat kaavan vaikutuksia yrityksen kannalta.
Viralliset osallistumis- ja arviointisuunnitelmat voivat kuitenkin olla vaikeaselkoisia ja sisältää paljon rivikansalaiselle epäolennaista tietoa, jota kaupunkilaiset eivät jaksa lukea tai se ei avaudu heille. Erityisesti ne, joihin kaava eniten vaikuttaa – eli kaupungin asukkaat ja alueella toimivat pienyrittäjät – eivät aina koe, että kaavoitukseen liittyvistä asioista tiedotettaisiin ajoissa, riittävästi tai edes ymmärrettävästi. Ymmärrys asiantuntijoiden, poliitikkojen ja muiden kuntalaisten välillä takkuaa, jos havainnointi ja puhe kulkevat eri tasoilla. Monella kaupunkilaisella voi olla vaikeuksia lukea karttaa, tulkita mittakaavoja ja maankäyttösuunnitelmaa tai sisäistää hankalia prosessikaavioita. Tarvittaisiin havainnollistavampaa materiaalia, ymmärrettävämpää kieltä ja käytännön esimerkkejä.
Tarvittaisiin havainnollistavampaa materiaalia, ymmärrettävämpää kieltä ja käytännön esimerkkejä.
Kaavaselostuksen tekstit voivat myös olla tavoitehakuisesti kirjoitettuja eli ne on laadittu tukemaan jotain ennalta toivottua lopputulemaa. Yleensä tämä on kaavan meneminen läpi. Se ei tarkoita sitä, että selostuksissa olisi virheellistä tietoa, vaan sitä, että tekstissä korostetaan esitettyä ratkaisua tukevia seikkoja ja jätetään vähemmälle huomiolle sellaiset seikat, jotka voisivat asettaa kaavan kyseenalaiseen valoon. Teksti ei siis välttämättä aina ole riittävän objektiivista ja vaihtoehtoja esille tuovaa.
Havainnekuvien harha
Suunnitelmiin liittyvät havainnekuvat ovat nykyään kuvateknisesti vaikuttavia ja hienoja. Kertovatko ne kuitenkaan totuutta tulevasta? Alkuvaiheen havainnekuvissa voidaan ja tuleekin jättää tilaa mielikuvitukselle, mutta mitä pidemmälle suunnittelussa edetään, sitä todenmukaisempi kuva katsojalle tulisi välittää. Se ei välttämättä tarkoita fotorealismia vaan mielikuvien synnyttämistä. Ihannetilanteessa hankkeen vaikutuksesta kaupunkikuvaan tulisi muodostua katsojalle totuudenmukainen – vääristämätön sekä hyvässä että pahassa – näkemys. Kopterikorkeudesta laadittujen paraatipuolen kuvien lisäksi kuvia voisi olla siis tarjolla myös takapihalta ja katutasosta.
Suunnitelmien havainnekuvissa kohde pyritään kuitenkin esittämään aina parhaassa mahdollisessa valossa, ja kuvat laaditaan monesti sellaisista kuvakulmista, jotka synnyttävät kohteesta mahdollisimman positiivisen mielikuvan. Havainnekuvissa käytetään usein lintuperspektiiviä, etenkin silloin, kun katutason näkymä antaisi kohteesta liian massiivisen vaikutelman. Joskus kuvissa esitetään kohderakennuksen ympäristö hyvin viitteellisenä, jolloin on jo melko vaikea arvioida rakennuksen sopivuutta paikkaansa. On selvää, että arkkitehdit pyrkivät luomaan kuvistaan mahdollisimman vetoavia. Kuvien avulla hanke myydään ensin rakennuttajalle tai kilpailun tuomaristolle ja sen jälkeen loppukäyttäjille. Rakennusten värit näyttävät hehkuvilta ja ilmakin väreilee eteeristä usvaa ilta-auringon säteillessä uutuuttaan kiiltävistä pinnoista katsojan silmiin. Hymyilevät ihmiset kävelevät tai lähes leijuvat kevein askelin hohtavan puhtaiden pintojen ylitse, ja trenditietoisten nuorten joukko on piknikillä uuden tavaratalon edustalla, kauniiden kukkien reunustamalla siistillä nurmikolla, jossa ei ole yhtään rikkakasvia. Suuria puita ja muita kasveja on saatettu sijoittaa kuviin keventämään tunnelmaa, vaikka niiden sijoittelu esimerkiksi ohuiden kattorakenteiden päälle olisikin kyseenalaista käytännön toteutuksen kannalta. Harvemmin kuvissa nähdään liikenneruuhkia, roskia, laitapuolen kulkijoita, rumia graffiteja, ajan harmaannuttamia pintoja tai muita ”epämieluisia” asioita, joita kuitenkin kohtaamme reaalimaailmassa jatkuvasti. Kohteen parhaiden puolien korostaminen on tavallaan ymmärrettävää, mutta se voi luoda virheellisiä mielikuvia (kuva 5). Ellei katsoja tätä oivalla, voi todellisuus tulla yllätyksenä.
Osallistamisen haasteet ja mahdollisuudet
Liian monesti tuntuu kuin alueen asukkaat itse otettaisiin viimeisenä mukaan suunnitteluun. Suurten kaupunkikehitykseen liittyvien aluekokonaisuuksien suunnittelu saatetaan ulkoistaa konsulteille ja prosessi tulee kaupunkilaisille näkyväksi vasta kun viranhaltijoiden ohjaamien konsulttien tuotosta esitellään yleisölle. Kaupunkilaisten mielipiteitä kysytään vasta silloin kun suunnittelu on jo edennyt pitkälle. Joskus asukkaat heräävät vasta silloin kun huomaavat, että seuraavalla viikolla hyväksytään kaava, jossa oman omakotitalon viereen ollaan suunnittelemassa uutta kerrostaloa, jonka havainnekuvia esitellään lehdissä. Joskus tämäkin vaihe jää huomaamatta ja kärkkäitä kommentteja alkaa kuulua vasta silloin, kun maansiirtokoneet saapuvat paikalle. Tällöin osallistaminen ja tiedottaminen ovat pahasti epäonnistuneet. Toki asukkailta itseltään voidaan vaatia tiettyä valveutuneisuutta ja usein sana lähiympäristöön vaikuttavista hankkeista kulkeekin parhaiten naapurustossa korvasta korvaan.
Kaupunkilaisten mielipiteitä kysytään vasta silloin kun suunnittelu on jo edennyt pitkälle
On tärkeää, että kohdealueen asukkaat ja muut käyttäjät saadaan mukaan sellaiseen vuoropuheluun, joka on ymmärrettävää nimenomaan asukkaiden näkökulmasta. Yhtä tärkeää on, että poliittiset päättäjät, jotka viime kädessä tekevät päätökset, saadaan ymmärtämään päätöstensä vaikutukset ja seuraukset paitsi lähialueiden asukkaille myös kaupunkikokonaisuuteen pitkällä aikavälillä.
Kaupunkilaisille voidaan pitää jo hankkeen alussa asukastilaisuuksia, joissa hanketta esitellään niin, että kaikki ymmärtävät. Varhainen osallistaminen avaa väylän rakentavalle vuorovaikutukselle myös projektin myöhemmässä vaiheessa. On kuitenkin tärkeää, että asukastilaisuuksissa annettu palaute näkyy suunnittelussa. Ellei prosessista seuraa mitään, ihmiset turhautuvat. Välillä vaikuttaa siltä, että vuorovaikutustilaisuuksien tavoitteena on vain täyttää lain vaatimukset, jotta voidaan mahdollisessa tulevassa oikeusprosessissa perustella, että ne on pidetty. Tällöin on kyse muodollisesta osallistamisesta ilman että sillä on mitään vaikutusta lopputulokseen. Maali on silloin kadonnut. Jos aito halu rakentavaan vuorovaikutukseen puuttuu, asukasvuorovaikutus ei toimi.
Poliittisille päättäjille voidaan myös järjestää tapaamisia ja tapahtumia, missä heidät kutsutaan ja viedään paikan päälle tutustumaan kohdealueisiin, kuuntelemaan paikallisia asukkaita ja asiantuntijoita sekä näkemään käytännössä, mistä ollaan päättämässä (kuva 6). Pelkkä kokouspapereihin tutustuminen ja virkamiesten kuunteleminen kokoustilanteessa ei valitettavasti aina riitä kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi. Asian taustoittaminen ja päätökseen liittyvien seurausten selvittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Omakohtainen paneutuminen asiaan avaa aina uusia näkökulmia ja luo paremmat edellytykset perustellulle keskustelulle ja erilaisten mielipiteiden ymmärtämiselle.
Kaupungin asukkailla on valtava tietovaranto, mitä ei tällä hetkellä hyödynnetä riittävästi. Alueen asukkaiden ja muiden käyttäjien kokemuksellista paikkatietoa voidaan kerätä esimerkiksi älyteknologian keinoin karttapohjille omina kerroksinaan. Edellä kuvattu pehmoGIS-menetelmä on käytössä jo monilla paikkakunnilla. Tieto voidaan siirtää hallinnon järjestelmiin, missä sitä voidaan hyödyntää sekä ympäristön tutkimuksessa että suunnittelussa, esiselvityksissä ja osallistavassa kansalaissuunnittelussa. Asukkaiden tietoja hyödyntämällä voidaan luoda ihmisystävällisempää kaupunkia ja se on myös askel kohti käyttäjälähtöistä suunnitteluprosessia.
Kauneus, laki ja päätöksenteko
Maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää lukuisia rakennusten estetiikkaan, kauneuteen ja ympäristöön sopivuuteen liittyviä vaatimuksia ja tavoitteita. Lain mukaan yhtenä alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on ”vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista” (MRL 5.3§) ja rakentamisen ohjauksen tavoitteena ”edistää hyvän ja käyttäjien tarpeita palvelevan, terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sekä sosiaalisesti toimivan ja esteettisesti tasapainoisen elinympäristön aikaansaamista” (MRL 12.1§). Lisäksi yksittäisen ”rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset” (MRL 117.1§). Vaatimus kaupunkiympäristön kauneudesta kuulostaa perustellulta, mutta on oikeudellisesti pulmallinen. Kuka määrittelee, milloin rakennus on liian ruma lain silmissä? Ei liene yhtään ennakkotapausta, jossa tähän pykälään olisi viitattu, vaikka luulisi, että kohteita olisi kyllä helppo löytää.
Kuka määrittelee, milloin rakennus on liian ruma lain silmissä?
Tällä hetkellä käytännössä vain asemakaavassa (ja rakennustapaohjeessa, mikäli sellainen on liitetty asemakaavaan) esitetyt vaatimukset ovat tulkittavissa oikeuskäytännön mukaan. Rakennuslupaprosessissa pitäisi olla mahdollisuus antaa kunnalle yksiselitteinen oikeus vaatia puoltavaa lausuntoa myös poliittisesti valitulta kaupunkikuvaa arvioivalta toimielimeltä (julkisivulautakunta, kaupunkikuvatyöryhmä tms.), joka valvoo rakennusten soveltuvuutta ympäristöönsä. Ellei rakennettavan kohteen kauneuteen ja ympäristön sopivuuteen liittyviin arvoihin kyetä rakennusprosessin missään vaiheessa demokraattisesti ottamaan kantaa, jää maankäyttö- ja rakennuslain pykälä tyhjäksi lainkirjaimeksi. Useasta suomalaisesta isosta ja keskisuuresta kaupungista löytyy jo kaupunkikuvallisiin asioihin erikoistunut poliittinen toimielin, mutta suurimmasta osasta kuntia sellainen vielä puuttuu. Käytännössä kaupunkikuvalliset asiat jäävät monesti turhan vähälukuisen virkamieskunnan ratkaistaviksi ja vastuulle.
Kohti parempaa
Arkkitehtuurin ja rakentamisen vaikutusta kaupunkikuvaan ja sitä kautta ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ei aina tunnisteta päättävissä pöydissä. Olisi tärkeää nostaa laadulliset tekijät suurempaan rooliin julkisessa keskustelussa ja sitä kautta myös päätöksenteossa.
Poliittisissa toimielimissä päätetään taloudellisesti ja muultakin vaikuttavuudeltaan mittavista asioista, joilla voi olla merkitystä sekä asukkaiden henkilökohtaisella että koko kaupunkiyhteisön tasolla. On syytä korostaa yhteistyötä päättäjästä virkamieheen, suunnittelijan ja rakentajan kautta loppukäyttäjään ulottuvassa ketjussa.
Some-maailma synnyttää helposti kokemuksen, että kaikki ovat riidoissa keskenään. Todellisuudessa ymmärrystä ja joustavuutta löytyy, kunhan asioista päästään keskustelemaan tasavertaisesti ja ymmärrettävästi. Oleellista on, että suunnittelua tehdään oikeassa marssijärjestyksessä, eli otetaan kaupunkilaiset mukaan alueiden kehittämiseen alusta lähtien. Rakennusyhtiöiden tulisi toimia kaupunkilaisten toiveiden toteuttajana, eikä toisin päin. Myös kokonaisprosessi nopeutuu, jos tärkeimpinä pidetyt näkökulmat ovat etukäteen tiedossa eikä tarvitse odottaa suuria ristiriitoja prosessin aikana eikä varsinkaan pitkiä ja tuskaisia valitusprosesseja kaavoituksen päätteeksi.
Poliittisena vaikuttajana toimiessaan vastuunsa ja asiansa tunteva päättäjä voi puolustaa hyvää ja miellyttävää ympäristöä. Hän voi pyrkiä avaamaan suunnittelun vaikutuksia ja näkökulmia monipuolisesti kaikille osallisille ja auttaa siten paremman tulevaisuuden luomisessa.
Viitteet:
1 Mahmoud, 2018, The Impact of Built Environment on Human Behaviors
2 Abbott, 2011, City living marks the brain
3 Pellervon taloustutkimus, raportti 260, 2019
4 Tilastokeskus, 2020
5 Vaattovaara ym., 2021, s. 182
6 Pellervon taloustutkimus, raportti 262, 2019
7 Hautajärvi ym., 2021, s. 29
8 Päättäjät osallistuvat poliittiseen toimintaan usein oman työnsä ohessa, jolloin ajankäytölliset ongelmat voivat rajata mahdollisuuksia syventyä päätettävänä olevien asioiden taustoihin. Päättäjät ovat myös koulutukseltaan ja tietopohjaltaan hyvin erilaisista taustoista, jolloin itselle vieraiden asioiden sisäistäminen ja ymmärtäminen voi olla hankalaa. Päätettävänä olevat asiat tulevat myös usein varsin myöhään päättäjien tietoisuuteen. Voi olla, että jokin iso kaavahanke tulee virallisesti lautakunnan jäsenten tietoon vain viisi päivää ennen kuin sitä on määrä käsitellä. Tämä on täysin riittämätön aika perehtyä syvällisesti ison kaavahankkeen vaikutuksiin, syihin ja seurauksiin. Lisäksi esityslistat voivat olla pitkiä, sisältäen liitteineen jopa 500 sivua tekstiä, jolloin kaikkien asiakohtien perusteellinen läpikäyminen lyhyessä ajassa voi joskus olla mahdoton tehtävä.
9 Hautajärvi ym., 2021, esim. s. 33, 98, 103
10 Vaattovaara ym., 2021, esim. s. 136, 152
Lähteet:
- Abbott, A. City living marks the brain. Nature 474, 429 (2011).
https://doi.org/10.1038/474429a
https://www.nature.com/articles/474429a - Haltia E., Keskinen P., Karikallio H., Alho E., Vuori L. ja Alimov N. 2019. Kaupunkiseutujen asukkaiden asumispreferenssit – Miten ja missä kaupunkilaiset haluavat asua? PTT raportteja 260. ISBN 978-952-224-218-1
https://www.ptt.fi/media/ptt_rap260_yhdistetty1.pdf
Hautajärvi, Harri, Juhana Heikonen, Petteri Kummala, Timo Tuomi. 2021. Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla. Docomomo, Helsinki, ICOMOSin Suomen osasto, Rakennustaiteen Seura, Rakennusperintö-SAFA.
https://icomos.fi/kenen-kaupunki/?/ - Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 – FINLEX, Luettu 10.9.2021
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 - Mahmoud, Amira Mersal, 2018, The Impact of Built Environment on Human Behaviors, Higher Institute of Engineering and Technology, King Mariout, DOI: 10.21625/essd.v2i1.157.g69
https://www.researchgate.net/publication/322833804_The_Impact_of_built_Environment_on_human_Behaviors - Karikallio, H., Keskinen, P., Kiviholma, S., Reijonen, J., Ruuskanen, O-P., Vuori, L., Härmälä, V. ja Lamminkoski, H. 2019. Pienten asuntojen osuus asuntotuotannossa ja vaikutukset asuinalueiden eriytymiseen. PTT raportteja 262. ISBN 978-952-224-220-4
https://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/kaikki-julkaisut/pienten-asuntojen-osuus-asuntotuotannossa-ja-vaikutukset-asuinalueiden-eriytymiseen.html - Tilastokeskus. 29.10.2020. Suurin osa uusista pienistä asunnoista menee sijoittajille. Luettu 10.9.2021.
https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/yli-puolet-viime-vuonna-myydyista-yksiosta-meni-sijoittajille/ - Vaattovaara, M., Joutsiniemi, A., Airaksinen, J., & Wilenius, M. (2021). Kaupunki politiikassa: Yhteiskunta, ihminen ja ihana kaupunki . Vastapaino. ISBN 978-951-768-928-1
Kirjoitus pohjautuu Kohti kauniimpaan kaupunkia -kirjaan kirjoittamaani artikkeliin.
https://www.kohti-kauniimpaa-kaupunkia.fi/
