PORVOON MAISEMISSA

Kaupunkikehitykseen liittyviä ajankohtaisia näkökulmia

Onko kaupunkikuvalla väliä?

Mitä näet, kun katsot asuntosi tai työpaikkasi ikkunasta ulos? Minkälainen mielikuva kaupungista sinulle syntyy, kun liikut Porvoon kaduilla? Antaako Porvoo itsestään hyvän vaikutelman vierailijalle vai synkentävätkö pääkadun varrella olevat autiotalot tai muu rakennettu ympäristö kaupungin imagoa? Onko näkymä pääpiirteissään harmoninen vai tökkääkö jokin pahasti silmään?

Kuva 1. Kaupunkikuva on monesta osatekijästä muodostuva kokonaisuus. Kuva: M. Varpio 2020


Mitä kaupunkikuva oikein tarkoittaa?

Lyhyesti sanottuna kaupunkikuva tarkoittaa sitä, miltä kaupunki näyttää ja miten se koetaan. Kaupunkikuva on jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, joka välittyy ihmiselle lähinnä näköaistin kautta, mutta siihen vaikuttavat fyysisen ympäristön lisäksi myös ympäristön luomat alitajuiset assosiaatiot ja mielleyhtymät.

Erityisesti rakennuksilla ja niiden arkkitehtuurilla on suuri vaikutus kaupunkikuvan muodostumiselle, mutta kaupunkikuvaa muovaavat myös pienet visuaaliset rakenteet, kuten pinnoitteet, valaisimet, kyltit ja ihmiset. Jos ajattelua hieman laajennetaan, myös muiden aistien kautta koetut elämykset, kuten maut, tuoksut ja äänet vaikuttavat mielikuvaan kaupungista.

Kuva 2. Kaupunkikuvan muodostumiseen vaikuttavat myös monet pienemmät rakenteet.

Ehkä merkittävin kaupunkikuvaa muokkaava tekijä on erityyppisten alueiden jakauma sekä niiden välinen hierarkia ja hahmottuminen (rakennetut alueet, viheralueet, liikenneväylät, vesialueet, julkiset ja yksityiset tilat jne.).


Kaupunkikuva ja imago

Kaupunkikuva ja kaupungin imago eli kaupungista syntyvä mielikuva ovat vahvasti toisiinsa limittyviä käsitteitä. Kaupunkikuva vaikuttaa asukkaiden arkielämään sekä suorina havaintoina että mielikuvien kautta. Kaupungin visuaalinen hahmo vaikuttaa imagon muodostumiseen, mutta siihen vaikuttavat myös toiminnalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Kaupunkikuvalla on huomattava vaikutus ihmisten elinympäristössään kokemaan viihtyisyyteen sekä paikkaan kuuluvuuden tunteeseen. Harmonisten maisema- ja tilakokonaisuuksien kontra visuaalisesti epämiellyttävien kaupunkialueiden vaikutus kaupunkikokemukseen on olennainen tekijä, mutta niin on myös kaupungin tai kaupunginosan imagon vaikutus asukkaidensa arkielämään.


Kaupunkikuva ja kaavoitus

Kiinnitetäänkö kaupunkikuvaan riittävästi huomiota kaavoituksessa ja rakentamisessa? Jos kaavaselostuksia on uskominen, niin kaupunkikuva koetaan erittäin tärkeäksi myös kaavoituksen puolella. Siihen ainakin viitataan kaavaselostuksissa lukemattomia kertoja. Seuraavassa listassa on lueteltu kuinka monta kertaa termi ”kaupunkikuva” on mainittu joidenkin Porvoon keskeisten kaavojen selostuksissa:

  • Porvoon tori, AK540                                        18 krt
  • Porvoon energia, AK524                                 63 krt
  • Aleksanterinkadun itäpääte, AK531               18 krt
  • Antinmäen eteläosa, AK475                           20 krt
  • Taidetehtaan rantakorttelit, AK503                66 krt

Kaavaselostuksissa kaupunkikuvaan viitataan mm. seuraavin tavoin:

”Alueen suunnittelussa on varmistettava kulttuurihistoriallisten ja kaupunkikuvallisten ja kaupunkirakenteellisten arvojen, luonnon ja maiseman arvojen sekä alueen omaleimaisuuden säilyminen ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuskannan säilyminen.” (AK524, s. 12)

”Kaavaa laadittaessa on pyritty varmistamaan kaupunkikuvallisen laatutason toteutuminen sekä alueen taloudelliseen toteutettavuuteen liittyvät yksityiskohdat.” (AK524, s. 16 ja AK531, s. 12)

”…keskustaan rakennetaan kaupunkikuvan ehdoin uutta monipuolista asuintilaa” (AK531, s.18)

”Kaupunkikuva eheytyy täydennysrakentamisen keinoin” (AK531, s.18 ja AK503, s.21))

”Ratkaisu perustuu kaupunkikuvallisesti ja –rakenteellisesti onnistuneeseen ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta edulliseen kokonaisratkaisuun” (AK503, s.14)

Kaupunkikuvalla on siis suuri käsitteellinen merkitys ainakin kaavaselostuksissa ja hyvä kaupunkikuva asetetaan tavoitteeksi lähes jokaisessa kaavassa, mutta toteutuuko se?

Kuva 3. Toteutuuko hyvän kaupunkikuvan tavoite? (Kuvalähde: Asemakaavaselostus, AK503)


Hyvä kaupunkikuva?

On vaikea antaa yksiselitteistä vastausta kysymykseen ”Millainen on hyvä kaupunkikuva?”. Kaupunkikuva on aina monen tekijän summa, mihin vaikuttavat paikan historia, ympäristö ja monet muut tekijät. Yhdessä paikassa hyvältä vaikuttava kaupunkikuva ei välttämättä ole luonteva jossain toisessa paikassa. Voidaan kuitenkin todeta, että hyvä kaupunkikuva on monitasoinen sekä rakenteeltaan että toiminnallisuudeltaan ja sisältää vaihtelevuutta sekä historiallisen ulottuvuuden. Hyvässä kaupunkisuunnittelussa olemassa oleva ympäristö huomioidaan ja uusi sovitetaan vanhaan harmonisesti ja ristiriidattomasti.

Vaikeinta hyvän kaupunkikuvan luominen onkin usein täysin uudella alueella, joka ei tarjoa historiallista kontekstia eli vanhaa rakennuskantaa tai variaatiota toiminnoissa. Liian yksipuolisilla alueilla, kuten yksinomaan asumiseen, kaupankäyntiin tai teollisuuteen painottuvilla alueilla, hyvän kaupunkikuvan luominen voi olla haasteellista.

Hyvä kaupunkikuva muodostuu sopivasta sekoituksesta toimintoja ja rakenteita, vanhaa ja uutta. Tärkeää kuitenkin on, että uusi rakentaminen sopeutuu vanhaan, niin että uusi istuu ympäristöönsä kuin olisi aina ollut siinä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että uuden tulisi olla identtistä vanhan kanssa, vaan sitä, että uuden rakentamisen mittasuhteet, materiaalit, värit ja tyyli huomioivat olemassa olevan, eivätkä riitele vanhan kanssa alistaen sitä tai ”pompaten silmille”.

Hyvä suunnittelija osaa huomioida olemassa olevan ympäristön, eikä hänen tarvitse tehdä jokaisesta kohteestaan ”räikeän erikoista”, joka hyökkää ulos ympäristöstään suunnittelijansa tai rakennuttajansa egoa korostaen. Hyvä kaupunkikuva ei myöskään kaipaa “väritettyjä laatikoita”, joilla kaupunkeja nykyään täytetään, ja joiden istuminen ympäristöönsä jättää monasti toivomisen varaa.


Rakennusyhtiöt ja kaupunkikuva

Kaupunkiympäristöä tulisi aina suunnitella käyttäjien eli kaupungin asukkaiden lähtökohdista. Isojen toimijoiden tavoitteet eivät kuitenkaan aina vastaa kaupunkilaisten tavoitteita. Kaupunkikuvan parantaminen nostetaan toki useimpien rakennusyhtiöiden korulauseissa suureen arvoon ja markkinointiviestinnässä kehutaan, kuinka heidän visionsa tekee kaupunkikuvasta parempaa. Todellisuus voi kuitenkin olla toista maata.

Rakennusyhtiöt elävät taloudellisen voiton tekemisestä ja yritys, joka ei tahkoa kunnon tulosta, on pian entinen yritys. Todellisuudessa rakennusyhtiöiden tavoitelistan kärkipäässä keikkuvatkin taloudelliset arvot eli mahdollisimman suuren voiton tekeminen, eivät suinkaan kaupunkikuvalliset tai asuinalueen viihtyisyyteen liittyvät arvot.

Arvopohja eroaakin usein merkittävästi itselleen taloa rakentavien ja toiselle taloa rakentavien välillä. Itselleen kun rakentaa, ei välttämättä laske työtunteja eikä tingi laadusta myyntivoiton kiiluessa silmissä. Itselleen kun rakentaa, haluaa yleensä tehdä rakennuksesta ja sen ympäristöstä kaikin puolin mahdollisimman hyvän ja kotoisan. Itselleen kun rakentaa, niin tavoitelistan kärkipäähän nousevat yleensä viihtyisyys, toiminnallisuus, mukavuus, turvallisuus ja käyttöarvo.  Mahdollinen taloudellinen tuotto-odotus tulee vasta kaukana edellä mainittujen arvojen perässä.

Rakennusliikkeiden ja grynderien ensisijaisena tavoitteena on taloudellisen voiton tekeminen, ja tämän tavoitteen pohjalta tehty suunnittelutyö ja kaupunkikehitys voi monessa tapauksessa olla ristiriidassa kaupunkilaisten intressien kanssa.

Ei rakennusyhtiötä välttämättä kiinnosta, miten uusi rakennus istuu ympäristöönsä ja luoko se ympärilleen viihtyisää kaupunkitilaa, kunhan siitä saadaan riittävästi taloudellista tuottoa. Jos rakennusyhtiöt saisivat myytyä ”uutta Merihakaa” hyvällä voitolla, niin ne varmasti tekisivät sen. 1970-luvulla rakennettu Merihaka tuskin vastaa nykyistä käsitystä hyvästä kaupunkikuvasta, ja sille voisi olla vaikea löytää ostajia tänä päivänä.

Kuva 4. 1970-luvulla rakennettu Merihaka tuskin menisi enää läpi nykypäivänä. Kuvalähde: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e8/Merihaka_pitkalta_sillalta.jpg


Ostajan vai myyjän markkinat?

Periaatteessa kaupunki ja kaupunkilaiset toimivat rakennuksen ja sen muodostaman uuden kaupunkikuvan ostajina, ja ostajan tulee määritellä, mitä hän haluaa. Jos myyjä pääsee määrittelemään kaupunkikuvaa, jäädään helposti sellaisten korulauseiden varaan, joille ei välttämättä löydy katetta. Alueiden suunnittelun tulee perustua vuorovaikutukseen, missä kaupungin tehtävä on huolehtia kaupunkilaisten edunvalvonnasta. Ainoa keino vaikuttaa rakennusyhtiöiden suunnitelmiin on olla hyväksymättä heikkoja ehdotuksia ja vaatia kaupunkikuvallisesti laadukasta toteutusta. Kaupungin taholta tarvitaan siis jatkuvaa ohjausta, jolla osoitetaan rakennuttajille kulkusuunta ja vaatimustaso. Välillä kaupunki kuitenkin tuntuu kumartavan liian syvään rakennusyhtiöiden suuntaan kääntäen samalla selkänsä tavallisille kaupunkilaisille.


Kaupunkikuvaan vaikuttaminen

Kuka sitten viime kädessä päättää siitä minkälaiseksi kaupunkikuva kehittyy? Loogisinta tietysti olisi, jos loppukäyttäjät (uuden rakennuksen tulevat käyttäjät sekä kaikki alueella liikkuvat kaupunkilaiset, joiden elämään uusi rakennus vaikuttaa) pääsisivät vahvasti vaikuttamaan tuleviin suunnitelmiin ja rakentamisen laatuun. Nykyään varsinaisen kohderyhmän on kuitenkin varsin vaikea saada ääntään kuuluville rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Kun kehittäminen on rakennusyhtiövetoista, sanelee rakennusyhtiö yleensä ehdot, joilla se leikkiin ryhtyy. Rakennusyhtiö voi ilmoittaa, että ellei se saa kaavaan tiettyä neliömäärää (esimerkiksi riittävää kerroskorkeutta) se vetäytyy hankkeesta. Kaupungin virkamiehet jäävät tässä puun ja kuoren väliin. Heidän pitäisi toisaalta kyetä kehittämään kaupunkia tehokkaasti, saada hankkeita eteenpäin, tyhjiä tontteja rakennettua ja kaupunkia uudistettua, mutta toisaalta heidän pitäisi myös palvella kaupunkilaisia ja suojella heidän etujaan. Kaupunki ei saisi antaa rakennusyhtiöiden kiristää itseään.

Kaupunkilaisten osallistaminen on tässä avainroolissa. Osallistaminen jättää nykymuodossaan kuitenkin vielä paljon toivomisen varaa. Tästä aiheesta lisää aiemmassa blogissani: http://aistimaa.fi/blog/osallistamisen-ongelmat/


Luottamushenkilöiden rooli ja kaavaprosessi

Kaupunkikuvan tulisi heijastaa paikallista kulttuuria ja kaupunkilaisten tahtoa. Kaupunkilaisten toiveiden tulkkina ovat yleensä vaaleilla valitut luottamushenkilöt, jotka parhaan kykynsä mukaan pyrkivät nostamaan esiin kaupunkilaisten tärkeiksi kokemia seikkoja ja toiveita. Asemakaavat kulkevat luottamuselimissä niin, että ensin kaavaa käsitellään kaupunkikehityslautakunnassa, sen jälkeen kaupunginhallituksessa ja lopullisen päätöksen isojen kaavojen hyväksymisestä tekee kaupunginvaltuusto. Ehdottomasti parhaat mahdollisuudet vaikuttaa kaavoihin on kaupunkikehityslautakunnalla kaavaprosessin alkuvaiheessa.

Välillä päätettäväksi tuodaan kuitenkin hyvin kyseenalaisia esityksiä, joiden perustella päätöksiä kaavan etenemisestä pitäisi tehdä. Kaavaselostukseen liitetyssä rakennustapaohjeessa voidaan esimerkiksi viitata siihen, että ”julkisivujen aukotuksessa ja jäsentelyssä noudatetaan havainnekuvien periaatteita.”, mutta materiaaliin sisältyvät havainnekuvat ovat niin luokattomia, ettei niiden perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä.

Yhtenä esimerkkinä voidaan ottaa Aleksanterinkadun itäpäätteen kaava (AK531). Asemakaavaselostuksessa alustava kaavaluonnokseen liittynyt havainnekuva esitteli ”laatikkotalon”, minkä eteläisestä julkisivusta pullahteli ulos lisää laatikoita. Esitetty rakennustyyli sai jonkin verran kritiikkiä jo luonnosvaiheessa. Tämä kuva ei ollutkaan enää kaavan ehdotusvaiheessa nähtävillä, vaan se oli korvattu asemakaavaselostuksen rakennustapaosiossa luokattoman heikoilla harmailla möykyillä, jotka eivät kertoneet mitään rakennuksen arkkitehtuurista tai ilmeestä. Selostuksessa oli toki todettu, että kyseessä ovat tilapäiset esimerkkikuvat, mutta tällaisten kuvien (ks. oikeanpuoleinen kuva) perusteella meidän olisi kuitenkin pitänyt pohtia esitetyn rakennusmassan paikkaansa sopivuutta ja päättää kaavan etenemisestä.

Kuva 5. Vasemmalla luonnosvaiheen kuva ja oikealla ehdotusvaiheessa aineistossa ollut kuva, minkä perusteella kaupunkikuvallisia päätöksiä esitettiin tehtäväksi.

Keskustelimme kokouksessa aiheesta pitkään ja lopulta kaava vedettiin pois listalta, odottamaan parempia havainnekuvia.

Sen jälkeen kun kaava prosessin läpikäytyään hyväksytään ja saa lainvoiman, on rakentamisen laatuun erittäin hankala enää puuttua. Rakennus- ja ympäristölautakunta toki myöntää rakennusluvat, mutta mahdollisuudet vaikuttaa kaupunkikuvallisiin seikkoihin siinä vaiheessa ovat varsin pienet. Lakiteknisesti rakennuslupa pitää myöntää, jos lupahakemus on kaavan mukainen. Tämän vuoksi kaupunkikehityslautakunnassa tehtävät päätökset ovat avainasemassa kaupunkikuvallisesti hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi.


Asemakaava ja rakennustapaohje

Kaupunkikuvallisiin seikkoihin voidaan vaikuttaa kaavamääräyksillä (mm. rakennuskorkeus ja kerrosneliöt), mutta myös kaavaan liittyvällä rakennustapaohjeella, jolla onkin huomattavan suuri merkitys kohteen visuaalista toteuttamista ohjaavana dokumenttina. Sen tarkoituksena on varmistaa kaupunkikuvallisten reunaehtojen täyttyminen rakentamisen sopeuttamisessa ympäristöönsä ja arkkitehtonisen laatutason varmistaminen.

Useassa rakennustapaohjeessa olen kuitenkin törmännyt seuraavaan lauseeseen:

”Rakennustapaohjeen reunaehdoista voidaan poiketa rakennuslupaa haettaessa tarkemmin määriteltäviltä osilta, mikäli toteutussuunnittelun yhteydessä löydetään sekä kaupunkikuvalliselta että arkkitehtoniselta laatutasoltaan vähintään saman tasoisen lopputuloksen takaava ratkaisu. Rakennuslupavalmistelun yhteydessä tulee pyytää kaupunkikuvasta vastaavan viranomaisen lausunto.”

Viimeinen lause on ongelmallinen. Kun lauseessa viitataan “kaupunkikuvasta vastaavan viranomaisen lausuntoon”, niin sillä viitataan kaavoitukseen eli käytännössä samaan viranomaiseen, joka kaavaa on yhteistyössä rakennusyhtiön kanssa laatinut. Tämä voi heikentää mahdollisuuksia objektiivisen näkemyksen tuottamiseen. Tämänkin vuoksi olisi hyvä, jos kaupunkikuvaan liittyvistä ratkaisuista voisi tällaisessa tapauksessa keskustella kaavoituksesta riippumattoman ja siinä mielessä neutraalin toimielimen kanssa, missä myös asukkaiden ääni kuuluisi.


Arvokeskustelun laajentaminen

Porvoossa ei tällä hetkellä valitettavasti ole kaavaprosessista irrallista toimielintä, joka voisi antaa kaupunkikuvaan liittyviä lausuntoja ja ohjeistaa rakentamista prosessin aikana (Vanhan Porvoon rakennuslupatyöryhmä eli VaPoRaT keskustelee vain Vanhaan Porvooseen liittyvistä asioista). Tarvetta laajemmalle, koko kaupungin rakentamiseen kantaa ottavalle instanssille ilman muuta olisi, etteivät kaupunkikuvalliset asiat jäisi liian pienen ryhmän vastuulle.

Kaupunkikuvatyöryhmiä löytyy huomattavan monesta itseään kunnioittavasta suomalaisesta kaupungista, kuten esimerkiksi Helsingistä, Turusta, Hämeenlinnasta, Oulusta ja Lappeenrannasta (ks. linkit alta).

Kaupunkikehityksen tavoitteena tulisi olla hyvän maineemme ylläpitäminen ja sen vahvistaminen. Se tarkoittaa kaupunkilaisille mahdollisimman hyvän ja viihtyisän asuin-, työskentely-, liikunta- ja virkistäytymisympäristön luomista, siten että kaupunkimme vahvuudet ja omaleimaisuus korostuvat. Kaikki rakentaminen ei suinkaan vahvista mielikuvaa vetovoimaisesta kaupungista, ja kyseenalaiset ratkaisut saattavat myös murentaa hyvää mainettamme.

Hyvä kaupunkikuva syntyy kaikkien osapuolten yhteistyöllä, missä rakennusyhtiöt eivät monopolisoi suunnittelua ja toiminnallaan heikennä kaupunkimme hyvää imagoa tai ylenkatso kaupunkilaisten tahtoa ja toiveita.

Olen valtuustoaloitteessani (29.1.2020) esittänyt kaupunkikuvatyöryhmän perustamista Porvooseen. Sen tehtävänä olisi edistää hyvän kaupunkikuvan muodostumista, seurata kaupunkikuvan kehittymistä ja rakentamisen vaikutusta siihen, sekä antaa tarvittaessa lausuntoja rakennuslupia varten rakennusten julki­sivuista ja ympäristöön sopivuudesta sekä muista rakennustoimenpiteistä ennen raken­nusluvan myöntämistä.

—
Lähteet ja linkit:

  • Helenius, Leena, 2008, Kaupungit symbolitaloudessa, Merkkien vaikutus mielikuvaan tulevaisuuden kaupungeista, Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto, 2008
    http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7323-4
  • Tuomi, Timo, 2005, Kaupunkikuvan muutokset – Suomalaisten kaupunkikeskustojen tavoitteiden ja todellisuuden kohtaamisesta toisen maailmansodan lopusta 1960-luvun puoliväliin, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005

  • HS Artikkeli, luettu 10.9.2020 “Helsinki ja rakennusyhtiö YIT kiistelevät siitä, voidaanko tornitaloista tehdä aiemmin suunniteltua leveämpiä. Hankkeen asemakaavoitus on jo viivästynyt pahasti.”
    https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006630344.html

Kaupunkikuvalautakuntia


Kaavaselostukset

Avainsanat: , , , , , , , ,

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Yrjö Sahlstedt, arkkitehti 19.10.2020 Vastaa

    Tarpeellinen kirjoitus, kauppakamarikaavoituksesta ja kiireellisstä hankekaavoista on päästävä perusteelliaempaan, kaupunkikuvaa korostavaan asemakaavoitukseen.

  2. Heikki Hankimo 15.9.2020 Vastaa

    Kiitos ansiokkaasta kirjoituksesta. Olen täysin samaa mieltä. Tosin Kalasatamaan verrattuna Merihaka alkaa näyttää ihan hyvältä.

Vastaa