Katson, tutkin, ihailen ja vaikutun. Joidenkin rakennusten vierellä silmä lepää ja tunnelma kohoaa. Porvoossa yksi lempikaduistani on Papinkatu sen varrelle sijoittuvien upeiden rakennusten vuoksi.
Massiivinen Porvoontalo hemmottelee tarkkailijaa yksityiskohdillaan. Rakennus on kuin kuningas kukkulan laella. Jyhkeä graniittinen kivijalka, aikaa nähnyt tammiovi, moniruutuiset ja korkeat ikkunat sekä rakennuksen monimuotoinen ja tyylikäs räystäslinja kaarineen ja ullakkokerroksen ikkunalyhtyineen. Toisaalta mahtipontinen, toisaalta kutsuva.
Vinottain Papinkadun toisella puolella on aivan erityylinen ja mittakaavaltaankin erilainen, mutta vähintään yhtä ihastuttava pieni puinen liikerakennus, joka on saanut uuden elämän ravintolana. Sen inhimilliset mittasuhteet, laajat ja näyttävät kadunpuoleiset ikkunat, pääjulkisivun symmetrisyys ja kauniit puukoristeet hivelevät silmää.
Laskeutuessani Papinkatua alaspäin Rauhankadun kulmauksesta löytyy rakennus, joka verhoutuu reheviin villiviiniköynnöksiin. Ne hehkuvat syksyisin punaisen ja vihreän kaikissa sävyissä. Mansardikattoinen talo ja sen pihapiiri huokuvat lämpöä ja inhimillisyyttä. Moniruutuiset ikkunat, sisäpihan vinopaneloidut ovet, lyhtyvalaisimet ja muut yksityiskohdat luovat pihan rehevän kasvillisuuden kanssa satumaisen tunnelman.
Vaikka olisin nähnyt rakennukset eilen, löydän niistä huomenna jälleen uusia kuvakulmia tai uutta pohdittavaa. Voisin jäädä katselemaan rakennuksia tuntikausiksi, enkä silti kyllästyisi. Vanhoissa rakennuksissa tuntuu usein olevan enemmän sielua kuin uusissa. Niissä on helpompi elää ja olla. Ne ovat inhimillisempiä. Uudet rakennukset harvoin tuottavat kummoistakaan elämystä – ne eivät tunnu ihmisen käden jäljeltä, vaan koneen. Niiden ylirationaalinen tehokkuusajattelu köyhdyttää elämää. Niin ei tarvitsisi olla.
Porvoo on onneksi täynnä sielukkaita rakennuksia. Ne tuntuvat puhuvan sinulle. Ne kertovat historiasta ja kokemuksistaan: räystään alla on paikkaus, yhdestä kattotiilestä on lohjennut palanen, onko siihen törmännyt lintu? Jossakin julkisivussa on reliefi laivasta, onko siellä veistetty veneitä? Sielukkaan rakennuksen lähellä mieli lepää. Emmekö voisi nykyäänkin tehdä rakennuksia, joiden lähellä on hyvä olla?
Mika Varpio,
Kiitos tästä hienosta Porvoon upeiden talojen katsauksessa!
Vanhoissa rakennuksissa on korvaamattomia arvoja, niitä ei voi edes – rahassa – mitata eli ei saisi päästää siihen tilaan että jotkut tahot katsovat “hävittämisen” ainoaksi ratkaisuksi…
Porvoon kaltaisen historiallisen kaupungin tulisi ehdottomasti vaalia tätä historiaansa! Se sielu, ne tarinat, kauneus, estetiikka, kontakti – jatkumo sukupolvien taa ja sieltä eteenpäin ovat rikkautta ja kulttuuriarvoja, joita ei voi mitata lyhytnäköisesti !
Ystävällisin terveisin
Marjorita
Mika terve, se laivareliefi on nimeltään puolimalli. Lauri
Kiitos tarkennuksesta.